Väitös 31.8.2012 Turun yliopistossa, VTM Katariina Pärnä (sosiologia)

Kuka pesee kurahousut? Moniammatillisuus on lapsiperhepalveluille haaste

Lapsiperhepalveluissa ja muissa varhaisen tuen palveluissa moniammatillinen yhteistyö on tärkeää. Näin lapset, nuoret ja heidän perheensä saavat tuloksellisia palveluja lähellä perheen arkista toimintaympäristöä. Yhteistyö ei synny itsestään, vaan sitä täytyy suunnitella ja johtaa. Taito tehdä yhteistyötä kehittyy yhteistoiminnassa. Yhteistyömuotoja kannattaa kehittää paikallisesti ja yhdessä peruspalveluiden työntekijöiden kanssa.

Katariina Pärnä on tarkastellut väitöstutkimuksessaan millaisia edellytyksiä eri ammattikuntien välisen yhteistyön käynnistymiselle on, miten yhteistyön tavoitteet rakentuvat ja miten niiden toteutumista arvioidaan sekä mitä yhteistoiminnallinen asiakastyö käytäntönä on ja miten sitä voidaan kehittää.
Tutkimus osoitti, että mikäli eri alojen ammattilaiset luottavat toisiinsa, heidän on helpompi tehdä yhteistyötä. Yhteistyö on tuloksellista, kun tekijät ymmärtävät yhteistyön lähtevän asiakkaan tarpeesta ja he ovat halukkaita ylittämään ammattien perinteisiä rajoja.

Toinen tärkeä tulos on toiminnan tavoitteellisuuden avaaminen. Yhteistyön tavoitteet ovat monitasoiset, osa voi liittyä lapsen kehityksen tukemiseen, osa perheen hyvinvoinnin vahvistamiseen ja osa mahdolliseen ryhmäprosessiin. Tavoitteita muotoillaan yhteistyön aikana uudestaan, sillä moniammatillinen yhteistyö avaa uusia näkökulmia. On tärkeää asettaa toiminnalle konkreettiset tavoitteet, sillä ne ohjaavat yhteistyöprosessia ja tavoitteiden avulla toimintaa voi arvioida.

Kolmas keskeinen väitöstutkimuksen tulos on tunnistaa asiakastyön yhteistoiminnallisuus. Moniammatillinen yhteistyö on prosessi, joka sisältää resurssien, vastuun ja osaamisen jakamista. Kun prosessia kehitetään yhteistyössä, se helpottaa vakiinnuttamaan yhteistyökäytäntöjä.

Moniammatillisen yhteistyön määritelmissä korostuu asiakkaan ongelmien kohtaaminen. Yhteistyö liitetäänkin yleensä vaativiin asiakastilanteisiin, joissa esimerkiksi asiakkaan sairauden hoito tai vaikeudet elämänhallinnassa edellyttävät ammattilaisten yhteistyötä.

Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon poliittis-hallinnollinen ohjaus korostaa moniammatillisen yhteistyön roolia myös ennaltaehkäisevässä työssä, esimerkiksi lapsiperheille tarjottavissa varhaisen tuen palveluissa. Parhaimmillaan moniammatillinen yhteistyö antaa voimavaroja sekä asiakkaalle että työntekijöille ) sekä kehittää osaamista ja palvelurakennetta. Asiantuntijuus syntyy ammattilaisten keskinäisessä sekä ammattilaisten ja asiakkaiden välisissä suhteissa.


Perjantaina 31. elokuuta 2012 klo 12 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7; Kartta: T50, www.utu.fi/kartta) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden maisteri Eija Katariina Pärnän väitöskirja ”Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena dosentti Anu-Hanna Anttila.

VTM Katariina Pärnä on syntynyt vuonna 1961 Kotkassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1980 Vesivallin lukiosta. Hän on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi 2002 Turun yliopistosta. Pärnä toimii kehittämispäällikkönä MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä. Väitös kuuluu sosiologian alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten:
työpuhelin 02 2777 444, matkapuhelin 040 8282092, s-posti eikapa[at]utu.fi

Väittelijän kuva: http://www.utu.fi/vaittelijat/parna_katariina.jpg

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston kirjasto http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/
julkmyynti@utu.fi, puhelin 02 333 6662

Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/77506
 

Lähde: http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/a0db69ead475982ac2257a620052c502?OpenDocument

***************

Anne Suvannon logopedian väitös

Lapsi tarinaa rakentamassa : Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen

Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa Linnanmaan Keckmaninsalissa (HU106) 17. elokuuta 2012 klo 12.00

Oikea-aikaisella ja kohdennetulla kuntoutuksella voidaan hoitaa tehokkaasti kielihäiriöisten lasten kertomisen vaikeuksia. Filosofian maisterin Anne Suvannon logopedian väitöstutkimus osoittaa, että kielihäiriöisten lasten sanasto ja kertomusten rakenne vahvistuvat kahdella tiiviillä puheterapiajaksolla ja kotiharjoittelulla tehokkaammin kuin jaksoittain toteutetulla, viikoittaisella puheterapialla.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää alle kouluikäisten kielihäiriöisten lasten kertomusten rakennepiirteitä ja kuntoutuksen vaikutusta näiden lasten kerrontataitojen kehittymiseen yhdeksän kuukauden seuranta-aikana. Tutkimuksessa arvioitiin kolmen keskenään kaltaistetun lapsiryhmän kerronnan kehittymistä erilaisten kertomistehtävien avulla. Tutkimusryhmä sai kaksi tiivistä puheterapiajaksoa ja lasten vanhemmat ohjattiin toteuttamaan säännöllisiä lukutuokioita kotona. Kontrolliryhmän lapset saivat tavanomaisesti järjestyvää puheterapiaa. Toisen kontrolliryhmän muodostivat tyypillisesti kehittyvät, samanikäiset lapset.

Tutkimuksessa käytetty kuntoutusmalli kehitti erityisesti lasten kuvasarjoihin perustuvien kertomusten kieliopillisia rakenteita ja lisäsi kertomuksissa esiintyvää sanastoa sekä lausepituutta. Myös kertojan näkökulmaa kuvaavien arvioivien ilmausten määrä kehittyi tutkimusryhmän lasten kertomuksissa enemmän kuin kontrolliryhmien lasten kertomuksissa.

Väitöstutkimus vahvistaa nykykäsitystä siitä, että vanhempien sitoutuminen lapsensa kuntouttamiseen tuottaa parhaan tuloksen.

Diagnosointikriteeristä riippuen 1-7 prosenttia lapsista kärsii kielellisestä erityisvaikeudesta, ja puheen kehitys voi viivästyä miltei 20 prosentilla alle kouluikäisistä lapsista. Häiriöihin liittyy usein kerronnan vaikeuksia.

Tietoja väitöstilaisuudesta
Filosofian maisterin Anne Suvannon logopedian väitöstutkimus Lapsi tarinaa rakentamassa: Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 17.8.2012. Vastaväittäjänä toimii professori Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Matti Lehtihalmes.

Lähde: http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/ajankohtaista/?id=571&area=4

****************

Väitös erityispedagogiikan alalta

Väittelijä: KL Aino Äikäs
Väitösaika ja -paikka: 24.8.2012 kello 12.00, AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Toiselta asteelta eteenpäin: Narratiivinen tutkimus vaikeavammaisen nuoren aikuisen kuntoutuksesta ja työllistymisestä

Vaikeavammaisten henkilöiden täysivaltainen kansalaisuus yhteiskunnassa edellyttää uudenlaisia ratkaisuja koulupolun kaikissa vaiheissa. Kasvatustieteen lisensiaatti Aino Äikkään väitöstutkimuksessa selvisi, että vaikeavammaisten koulutus- ja työllistymispalveluiden järjestämiseen tarvitaan rakenteellisia muutoksia.

Palvelujärjestelmä, jonka pitäisi taata tasa-arvoiset koulutus- ja työllistymismahdollisuudet vaikeavammaisille nuorille aikuisille, näyttäytyi tutkimuksen tulosten mukaan jäykkänä ja kapeana vastaamaan yksilöllisiä tarpeita. Tutkimuksen mukaan tasa-arvoisempia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia kehitettäessä onkin vaikutettava ammatilliseen kulttuuriin sekä poliittiseen päätöksentekoon vaikeavammaisten täysivaltaisen osallisuuden ja kansalaisuuden mahdollistamiseksi.

Tutkimustulosten mukaan vaikeavammaisille nuorille aikuisille toisen asteen koulutuksena tarkoitettu Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus/Valmentava 2 -koulutus on mielekästä toimintaa, mutta ei johda työllistymiseen. Siirtymävaiheen tukipalvelut, joiden pitäisi olla takaamassa riittävä tuki työllistymiseen, toimivat puutteellisesti. Nuoret aikuiset sijoittuvat koulutuksen käytyään samoihin paikkoihin, joihin heidän olisi mahdollista siirtyä myös ilman kyseistä koulutusta. Yksi syy on myös erään tutkimukseen haastatellun nuoren aikuisen kuvaus mahdollisuuksien vähyydestä: ”Ei muuta paikkaa, muuta paikkaa ei näyttäis olevan.”

Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että tutkimuksessa haastateltujen vaikeavammaisten nuorten ja ammatti-ihmisten mielipiteet koulutuksesta eroavat. Segregoiva eli erillään muista ikäryhmän opiskelijoista toteutettu koulutus ja työharjoittelu sekä sijoittuminen työ- ja toimintakeskuksiin ovat todellisuutta, joita erityisesti ammatti-ihmiset nostivat esille. Nuoret aikuiset sekä heidän vanhempansa puhuivat yksilöllisestä koulutusurasta, mielekkäästä arjesta, normaaleista työolosuhteista sekä kiinnostavasta ja vaihtelevasta työstä tulevaisuuden toiveina. Ammatti-ihmisten puhetta kuvasi myös vaikeavammaisuuden kokeminen epävarmuutta ja pelkoa herättävänä ilmiönä, kun taas nuoret aikuiset sekä heidän vanhempansa korostivat vammaisuutta yksilöllisesti koettavana ilmiönä ja yksilön ominaisuutena.

Vaikeavammaisten henkilöiden täysivaltainen kansalaisuus yhteiskunnassa vaatii muutoksia erityisesti siirtymävaiheen tukipalveluiden järjestämisessä toiselta asteelta eteenpäin. Uusia mahdollisuuksia kehitettäessä tulee lähtökohtana olla vaikeavammaisten henkilöiden omat toiveet ja ajatukset tulevaisuudestaan.

Tutkimukseen haastateltiin neljää vaikeavammaista nuorta aikuista, heidän vanhempiaan sekä nuorten kanssa työskenteleviä ammatti-ihmisiä. Nuorten aikuisten haastatteluissa kommunikaation apuna käytettiin PCS-kuvia (The Picture Communication Symbols). Nuoret aikuiset on diagnosoitu kehitysvammaisiksi ja yhdellä heistä on autismi. Kaikilla heistä on haasteita kommunikaatiossaan ja tällä tavoin kerätty aineisto on ainutlaatuinen Suomessa. Tutkimuksesta on kirjoitettu myös selkokielinen tiivistelmä, jonka avulla tutkimuksen nuoret aikuiset voivat tutustua tutkimukseen ja sen päätuloksiin.

KL Aino Äikkään erityispedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja Toiselta asteelta eteenpäin. Narratiivinen tutkimus vaikeavammaisen nuoren aikuisen koulutuksesta ja työllistymisestä tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori emerita Paula Määttä (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena toimii professori Eija Kärnä (Itä-Suomen yliopisto).

Aino Äikäs on kirjoittanut ylioppilaaksi Kimpisen lukiosta Lappeenrannasta vuonna 1997, valmistunut kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2004 ja kasvatustieteen lisensiaatiksi vuonna 2009 Joensuun yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa www.uef.fi/uef/vaitoskuvat.

Lisätietoja: Aino Äikäs, puh. 050 442 2632, aino.aikas(at)uef.fi

9.8.2012

Lähde: Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote

Lisätiedot ja linkki väitöskirjaan: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9862-2