Lasten kirjat

Brooks Felicity & Ferrero Mar. Monen sortin moninaisuus. Suom: Tuuli-Maaria Rauta. Lasten Keskus 2022.

 

”Äiti, arvaa mitä? Voi silleen kävellä vaikka olis syntyny ilman jalkoja. Kun on semmonen hieno rosteesi!!” Tämän ja lukuisia muita oivalluksia tarjosi teos Monen sortin moninaisuus 2,5-vuotiaalle testilukijalle. Teos käsittelee ihmisten moninaisuutta kiitettävän monipuolisesti ja helpolla, arkisella tavalla.

Nykyisin useissa lastenkirjoissa on pyritty huomioimaan moninaisuus: näkyy pyörätuoleja, lapsia erilaisista etnisistä taustoista sekä samaa sukupuolta olevia vanhempia. Tässä kirjassa mennään kuitenkin paljon syvemmälle. Terveydenhuollon ammattilaisena ilahduin erityisesti siitä, että teoksessa tuotiin esiin erilaisia ihosairauksia, aistivammoja ja apuvälineitä. Niistä oli tehty kiinnostavia ja jopa ihailtavia (kuten alun esimerkistä voi huomata).

Neurologisia sairauksia ja erityispiirteitä oli kuvailtu laajasti. Teos toimii hyvänä muistutuksena meille kaikille, että ympärillämme on erilaisin ominaisuuksin varustettuja ihmisiä ja meidän tulee kohdata heidät kaikki arvostavasti. Teosta voi suositella luettavaksi ihan kaikille. Erityisen hyvin se sopii vanhemman ja lapsen yhdessä luettavaksi tai käsiteltäväksi päiväkoti- tai kouluryhmässä. Kirja tarjoaa useita mielenkiintoisia keskustelun aiheita ja voi auttaa ymmärtämään paremmin esimerkiksi oman lapsen luokkatovereita, sitä naapurin oudosti mörisevää miestä tai ärsyttävän hidasta kaupan kassaa.

Ainoastaan jäin kaipaamaan sitä, että mielenterveyden haasteet olisivat näkyneet teoksessa. Mutta kaikkea ei voine saada samaan pakettiin ja näihin kansiin mahtui jo kerrassaan paljon. /LO

Cacciatore Raisa, Ingman-Friberg Susanne & Kangaskoski Henriikka. Pipunan vessarauha. Lasten Keskus 2022.

 

Tässä teoksessa käsitellään helpolla tavalla arkisia asioita, jotka ovat jostain kumman syystä toisinaan aikuisille hankalia. Nimittäin vessa-asioita. Jokainen lasten kanssa toiminut varmasti tunnistaa tilanteita, joita Pipunan kerhopäivän aikana tapahtuu. Se poikkeus tosielämään verrattuna on, että tarinassa aikuiset eivät mene hämilleen eivätkä kiellä lapsia puhumasta luonnollisista asioista, vaan tarttuvat hetkeen ja opettavat lapsille tärkeitä turva- ja kehotunnetaitoja!

Kasvattajat voivat saada teoksesta hyviä toimintamalleja arjen käytäntöihin, kuten siihen, kuinka huomioida lapsen yksilöllisyys seksuaalikasvatuksessa ja kuinka opettaa ja kertoa asioista arjen touhujen lomassa. Lapsille teos antaa luvan puhua pissa- ja kakkajuttuja, ihastella omaa pimppiä tai pippeliä ja siinä sivussa muistuttaa, miten omat paikat pidetään suojassa. 3-vuotias testilukija osasi heti kertoa omista päiväkotikavereistaan, kuka tykkää käydä pissalla ovi auki ja kuka omassa rauhassa. Häneltä tuli myös viisaita ehdotuksia vessarauhan takaamiseksi ja hän onkin toiminut kotonaan ahkerasti vessarauhavahtina.

Itseäni yllätti yhteisessä lukukokemuksessa se, että teos ei aiheuttanut lapsessa erityistä hilpeyttä. Lapselle vessa-asiat ovat vielä niin luonnollisia, että ehkä tätä teosta tosiaan tarvitsemme enemmän me vanhemmat ja ammattilaiset, joiden mielestä ”alapääjutuissa” on jotain hassua tai hävettävää. Parasta on, kun tätä luetaan yhdessä ja samalla saavutetaan yhteinen ymmärrys siitä, että kaikesta saa puhua ja jokaisen oma keho on niin hieno ja erityinen, että ansaitsee hellää huomiota. /LO

Grossmann-Hensel Katharina. Minusta tuntuu… Kirja kikatuksesta, kiukusta, itkusta ja ilosta. Suom: Vilhelmiina Koho. Lasten Keskus 2022.

 

Olen lukenut vuosien varrella useita lapsille tarkoitettuja teoksia tunnetaitoihin liittyen, joten odotukseni tälle teokselle saattoivat olla liiankin korkeat. Kuvitus ei herättänyt minussa eikä testilukijoissa (3, 4 ja 6 v) mielenkiintoa. Useiden yritysten jälkeen sain lapset kuitenkin kirjan ääreen.

Teoksessa esitellyt tunnetilat eivät auenneet pienemmille lukijoille lähes laisinkaan ja eskarilainenkin oli lähinnä hämillään. Aikuisten kuvaaminen kiukkukohtauksen saaneina tuntui minustakin ivalliselta lapsia kohtaan – heidän (todella aitojen ja tärkeiden!) tunteidensa mitätöimiseltä. Aikuinen lukija saattaa mielessään naurahtaa useassakin kohtaa teosta tunnistaessaan omien lasten toimintatapoja sekä katsahtaa peiliin tajutessaan, miten vaikeaa lapsen tunteiden tulkinta on ja miten väärin se voi monessa kohtaa mennä. Se ei kuitenkaan mielestäni ole lapsille suunnatun tunnetaitokirjan tarkoitus. Voin suositella tätä teosta ainoastaan vanhemmille tai kasvattajille arjen itsereflektion välineeksi. /LO

Haanpää-Vesenterä, Anna.

Vaahteranlehtipoika-sarja (3 kirjaa). Marketiimi 2015–2017.

 

Lämpenin hitaasti sarjan ensimmäiselle kirjalle ja sen kertojaminä-Ernolle, mutta kirjan lopussa odotin jo malttamattomasti Ernon tapaamista seuraavassa kirjassa. Näin on varmaan usein tosielämän ernojenkin kanssa; ensin heidän omalaatuisuutensa ja ”pienen häiriönsä” ilmenemismuodot tuntuvat vierailta, mutta kun heihin tutustuu, huomaa, miten valloittavia persoonia he ovat. Onneksi ”tositapahtumiin perustuvan, mielikuvituksella, rakkaudella ja välittämisellä väritetyn” kirjasarjan Ernolla oli elämässään niitä aikuisia, jotka näkivät hänen ihanuutensa ja ymmärsivät, mikä auttaa vaikeissa kohdissa.  Ennen kaikkea oli yläkerran ukki, jonka sylissä voi puhua mistä vaan. Ja myöhemmin myös uusi opettaja, jonka sanomana ”nimeni kuulostaa taas mukavalta, niin kuin kotona”.

Kirjassa on mainosti tavoitettu lapsen kokemusmaailma, jossa täysikuu voi pelottaa ja kiiltokuva tyynyn alla rohkaista. Ernon tarinaa lukiessa ymmärtää hyvin, miksi olisi tärkeää, että lasta olisi kasvattamassa koko kylä. Jokaisella kun on jotain annettavaa ja jokaisella jotain saatavaa lapselta. Ja siinä sivussa aikuiset voivat kasvattaa hieman toisiaankin - tai itseään. On myös hienoa, että lapsella on läheisiä aikuisia, joiden kanssa hänen ei tarvitse elää läpi kaikkia aikuisen huolia (niin kuin kotona usein täytyy), jolloin aikuiset voivat olla vain lasta varten.

Suosittelen kirjasarjaa lämpimästi sekä aikuisten itsekseen luettavaksi että yhdessä eskari- ja alakouluikäisten kanssa luettavaksi. Isommat voivat lukea itsekseenkin, mutta kirjassa on paljon aiheita, joista olisi hyvä jutella aikuisen kanssa. Senkin voisi sitten ottaa puheeksi, että kirja kuvaa elämää muutaman vuosikymmenen takaa, eikä esimerkiksi nykyään tarvitse ajatella naisten rooliksi vain sihteeriä tai kotiäitiä.  Kirja mieskuva sen sijaan on kiitettävän monipuolinen. Lastenneurologian hoitotyön ammattilaisille kirjasarja sopii erityisen hyvin muistuttamaan siitä, miten laaja elämä kohtaamillamme lapsilla on sairaalan ulkopuolella, ja miten tärkeää meidän olisi ymmärtää sitäkin.   /JO

Heinimo, Nelli. Kaivurin raivari. Kuvitus: Reetta Niemensivu ja Aapo Ravantti. WSOY 2020.

 

Nelli Heinimon runoissa tunnetaitoja ja yksilöiden erilaisuutta käsitellään inhimillistettyjen kulkuneuvojen ja työmaakoneiden kautta. Runot ovat tuoreen tuntuisia ja sopivasti riimittyviä. Niitä on helppo lukea ääneen ja elävöittää halutessaan omilla äänenpainoilla ja sävyillä. Runot ikään kuin solahtavat rytmillis-riimillisiksi pieniksi tarinoiksi, joita kuvat tukevat. Runojen pituus vaihtelee noin neljästä parin lauseen mittaisesta säkeistöstä yhdeksään säkeistöön.  Sopivan lyhyestä vähän pitempään, mutta mikään niistä ei kuitenkaan ole liian lyhyt tai liian pitkä. Sanasto on monipuolista, selkeää ja tietenkin runoon taipuvaa. Runoissa korostuvat pää"henkilön" yksilölliset ominaisuudet, tehtävä tai olemisen merkityksellisyys. Kirjan esittelytekstissä kuvattiin hyvin minin tuntemuksia moottoritiellä ja kaivurin herkkyyttä melulle.

Lapsi toivoo toistuvasti luettavaksi runon veturista, jonka rutiininomaiset työtehtävät kuluvat haaveilemalla aivan muunlaisesta elämästä. Yksi liikuttavimmista taitaa olla bussi, joka ikävöi ystävää niin kovasti, etteivät tuulilasinpyyhkimet riittäneet kyynelten kuivaamiseen. Kirjassa pääsevät näkyviin myös arka sukellusvene, arvuutteleva zeppeliini, väylää muille tekevä jäänmurtaja, koiraa ihmettelevä ruohonleikkuri (muukalaisuus ja samankaltainen tilanne: molemmat ilman ulkoiluttajaa), oman varastonsa hyvin osaava trukki ja ympäristötietoinen kuorma-auto, joka vie jämäkästi jätteet oikeaan paikkaan, vaikka kuljettaja olisi kipannut ne metsänreunaan. Kurottajalla on taito nostaa tunnelmaa, jos joku jurottaa. Kateutta sivutaan parinkin härvelin kohdalla: nosturia kadehditaan, mutta ylhäällä on yksinäistä.  Paloauto unelmoi alanvaihdosta, mutta löytää omasta työstään kuitenkin tärkeän pointin. Kisaa jännittävä formula-auto pärjää sittenkin mainiosti, onhan valmistautumisella ja kokemuksella iso merkitys. Autokoulu taitaa olla ainoa runo, jossa päähenkilöä ei varsinaisesti ole, mutta tekemällä oppiminen taitaa olla homman pedagoginen ydin, vaikka joskus harjoittelu turhauttaa ja läksyt kyllästyttävät.

Olemme lapsen kanssa olleet tosi innoissaan kirjasta. Kirjaa on luettu sohvalla, sängyllä, potalla, lattialla maaten. Kirjan parhaita ominaisuuksia esimerkiksi pottailua tai iltalukemista ajatellen on ehdottomasti se, että passelin mittaiset runot on helppo lukea "pala kerrallaan". Kirjaan on helppo tarttua silloin, kun on tarve ihan pienelle lukuhetkelle. Siitä on myös helppo irrottaa, kun juoni ei jää koukuttavasti kesken. Siitä kuitenkin riittää lukemista myös pidempiaikaiseen tarpeeseen. Meille on muodostunut rutiiniksi valita kolme runoa iltalukemiseksi.

Kirja on sopivan kokoinen ja näppärä kolmevuotiaan käsiin. Se on laadukkaan tuntuinen ja kestävää tekoa, vaikka ei pahvisivuinen olekaan. Lasta houkutteleva ulkoasu miellyttää myös aikuisen silmää. Reetta Niemensivun ja Aapo Ravantin kuvitus ja raikkaat värit toimivat mainiosti kunkin runon kohdalla yhdessä ja erikseen. Kokonaisuus on harkitun oloinen ja tasapainoinen. Kuvitus on selkeää, värikästä ja ilmeikästä. Ajoneuvojen ja työkoneiden asennot ja ilmeet tukevat runojen tekstejä.

Kritisoitavaa on vaikea keksiä, kun olen niin ihastunut tähän kirjaan. Ehkä joku yhteistyö -aiheinen juttu olisi ollut paikallaan, mutta toisaalta tässä fokus on yksilöissä, jotka kyllä ovat jokainen omalla yksilöllisellä tavallaan osana suurempaa kokonaisuutta ja tapauksesta riippuen reagoi tai vertautuu ympäröivään todellisuuteen. / 26.1.2022 PJ

Hewitt Salla (kuvitus Timothy Austen). Kaarle Karhun kirja. Pinkumi 2021.

 

Tämä Kaarle Karhun kirja kertoo aikuisille ja lapsille sopivalla tavalla autismikirjosta. Kirjassa seikkailevat autisminkirjon Kaarle Karhu ja tämän veli Vilkas Viljami. Kaarlella ja Viljamilla on molemmilla haasteita arjessa, mutta arjessa onneksi on mukana äitikarhu, joka luovii, auttaa ja neuvoo vaikeissa tilanteissa.

Kirjassa tutustutaan karhuperheen arkeen useamman tarinan kautta. Tarinoissa käsitellään karhuperheen poikasten Kaarlen ja Viljamin haasteita jokapäiväisissä tilanteissa. Itse Kaarle Karhu on päähenkilönä sympaattinen hahmo. Tarinat ovat lyhyitä ja selkeitä sisältäen äitikarhun vinkit aikuiselle avuksi arjen tilanteisiin. 

Kirjan kuvat ovat selkeitä ja sopivan värikkäitä, niinpä kuvitus on kaunis aikuiselle kuin lapselle. Kirjaa on helppo lukea lapsenkin kanssa ja se tempaisee mukaansa.

Tarinakokonaisuudet tarjoavat tietoa neurokirjon lasten vanhemmille, lapsille itselleen, heidän sisaruksilleen, isovanhemmille ja muille erityisen lapsen kanssa toimiville aikuisille.

Tarinat sopivat luettavaksi kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja kuntoutuksessa. 

Kirja on herättelevä ja valottaa, kuinka paljon vanhemmilta, läheisiltä ja lasten kanssa työskenteleviltä vaaditaan ymmärrystä autismi- ja neurokirjon lapsen kanssa. Tärkeä viesti kirjalla on - kaikesta aina selvitään!

RV ja AV

Kalmari Sanna (kuvitus Ilona Partanen). Leivotaan ihminen. Norio-keskus 2015.

 

Kirja kertoo lap­selle sopivalla tavalla geeneistä ja niistä johtuvista erilaisista piirteistä. Tarinassa veli ja sisko alkavat pohtia, miksi he näyttävät erilaisilta ja menevät kysymään asiasta isältään. Isä kertoo lapsille soluista ja geeneistä näyttämällä piirroskuvia. Lopulta kolmikko päätyy tekemään ihmisenmuotoisia pullia, jot­ka eivät mene aivan suunnitelman mu­kaisesti.

Kirja on helppolukuinen ja juonel­taan yksinkertainen. Kuvitus on mieles­täni kirjan tyyliin sopiva. Värikkyys tuo tarinaan lämminhenkisyyttä ja kuvaa osuvasti tapahtumia. Mielestäni kirja on onnistunut hyvin tavoitteessaan, eli perimään liittyvien asioiden selittä­misessä lapsille. Teksti ei ole liian mo­nimutkainen pienelle lapselle, muttei se mielestäni myöskään aliarvioi lapsen kehitystä. Näkisin kirjan kohderyh­mäksi juuri kyselyikään tulleet lapset, joiden vanhemmat haluavat kertoa to­siasioita yksinkertaisella tavalla. / Pinja Eskola

********

Peppi Suominen (7 vuotta) ja hänen äitinsä Pia Lemmetty:

Peppi selaili ja lueskeli kirjaa ensin itsek­seen, sitten luimme sen yhdessä kannesta kanteen. Lukiessa Peppi ei paljon ääneen kommentoinut sisältöä, vaan lähinnä poh­ti ovatko kirjan kuvat piirroksia, kun niissä ei ole ääriviivoja näkyvissä ja mietti, kuin­ka kivaa on leipoa pullaa. Peppi muisti, että oli tavannut kirjan kirjoittajan Sannan Narinkkatorin tapahtumassa. Juttelin hä­nelle sivujen välillä kertoen, että hänenkin lihastautinsa johtuu juuri geeneissä olevasta pikkupikkuvirheestä.

Mietin, kiinnostiko kirjan tieto lainkaan tai menikö se jakeluun, mutta seuraavana aamu­na aamiaispöydässä Peppi totesi sisaruksilleen: "Tiedättekö, mä en pysty kävelemään sen takia että mulla on kromosomissa sellainen virhe - ihan niin kuin joskus isä laittaa soppaan liikaa pippuria". Kirja osoittautui siis todella hyväksi. Hyvähän se oli jo lukiessakin, mutta viesti meni perille saakka pienen sulattelun jälkeen. Äitinä olin hyvin ilahtunut kirjan ulkoasusta, tarinasta ja ennen kaikkea sen vaikutuksesta!

Kiema Pirja (kuvitus Tea Ikonen).Kun pupusisko sairastui. Erityinen sisaruus projekti, Norio-keskus. 2017.

 

Kirja kertoo pupusiskon sairastumisesta ja miten veljet suhtautuivat tähän elämänmuutokseen. Sisko joutui sairaalaan ja veljistä tuntuu ikävältä ilman siskoa. Kirja on tarkoitettu nuorille lapsille. Kuvat ovat hyviä ja värikkäitä. Annan arvosanaksi 5/5, koska kirja on hyvää lukemista lapsille ja riimitkin ovat ihan kohdillaan. Jäin ainoastaan miettimään, miten pupusiskolle lopulta kävi.

/ Atte Marttila, 10 vuotta

Kiiveri, Stiina. Pienen kulkijan sairauskirja. Kustannus Oy Pieni Karhu. 2016.

 

Tässä ”lasten lääkärikirjassa” esitellään lasten yleisimpiä syitä käydä lääkärissä ja käydään läpi tavallisimmat lääkärikäynnin tutkimukset. Pääpaino on eri pitkäaikaissairauksien esittelyssä. Kirja tarjoaa asiatietoa lapsille ymmärrettävällä kielellä (silti lapsia aliarvioimatta) ja kertoo lasten näkökulmasta olennaisia asioita - esimerkiksi, että sairaalaan saa ottaa oman pehmolelun mukaan ja että astman tutkimiseen käytettävä laite pitää ääntä, joka kuulostaa hevosen laukalta. Ja että sairaus ei ole kenenkään vika.

Kirja on esteettisesti ilahduttava kokoelma asiatietoa, kivoja kuvia, virkistävää huumoria ja elämänmakuisia runoja lasten ja sairauksien ja hoitojen maailmasta. Vaikka kirjassa puhutaan sairauksista, se ei ole masentavaa tai raskasta luettavaa.  Kirjan hauskinta antia on nasevia kommentteja laukova sympaattinen lelunalle, jolle sattuu ja tapahtuu.

Erityisen ilahduttavaa on, että kirjassa oikeat lapset esittelevät sairauksiaan, mutta lapsia ei esitellä vain sairauksinaan, vaan ensisijaisesti lapsina, jotka ovat omia yksilöllisiä itsejään ja toisaalta samanlaisia elämän iloista nauttivia seikkailijoita niin kuin muutkin lapset. Lasten näkökulma tulee muutenkin kirjassa esiin monella tavalla.

Suosittelen kirjaa erityisesti lapsille, jotka itse sairastavat jotain, vaikkei heidän sairauttaan kirjassa esiteltäisikään. On tärkeä kuulla, ettei ole ainoa, jolla on sairaus, ja hyvä huomata, että kaikissa sairauksissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Suosittelen kirjaa myös lapsille, joita muiden ihmisten sairaudet askarruttavat. Ainakin jokaisella lastenosastolla ja poliklinikalla tämä kirja pitäisi olla! / JO

Kirahvi Mainion tarinat. Pesäpuu ry. 2019.

 

Hyvin harvoin varsinkaan pienet lapset pääsevät tuottamaan sisältöä kirjoihin. Pesäpuu ry on tehnyt hienoa työtä luomalla 3–5 -vuotiaiden perhehoidossa asuvien lasten kanssa kaksi kuvakirjaa Kirahvi Mainio -sarjaan. Ensimmäinen osa, ”Tärkeä koti”, esittelee sarjan hahmot ja kertoo siitä, miten (perhehoidossa asuvat) lapset mieltävät kodin. ”Melkoinen myräkkä” puhuu lempeällä ja rohkaisevalla tavalla lasten peloista ja niiden kanssa selviämisestä.

Kirjat on suunnattu sijaishuollossa asuville pienille lapsille, jotka voivat kirjojen avulla tutkia omaa elämäntarinaansa aikuisen kanssa. Soisin näiden kirjojen leviävän kyllä laajemmallekin, sillä ne sopivat myös adoptioperheiden lapsille – ja kaikille niille, joiden lähellä lapsia, jotka eivät asu biologisten vanhempiensa kanssa. Aikuisille on mukana ohjeita, miten kirjan teemoja voi käsitellä lasten kanssa. Elise Liikalan iloisen värinen ja selkeä kuvitus tekee lukukokemuksesta miellyttävän. Lasten omat näkemykset ja huumori tulevat kirjassa tunnistettavasti esiin muun muassa hahmojen nimissä, kun mukana on esimerkiksi elefanttiveli nimeltä Krokotiili!  / JO

Julkaistu 15.5.2019

Kirkkopelto, Katri. Molli ja salaperäinen Suttu. Lasten Keskus 2021.

 

Lanen kirjavinkeistä jo tutuksi käynyt hurmaavan outo otus Molli jatkaa hassuja ja oivaltavia seikkailujaan kirjassa Molli ja salaperäinen Suttu. Kirjan kanssa saatavilla on myös erillinen kasvattajan opas syventävään työskentelyyn.

Molli ja hänen hyvä ystävänsä Pikku Sisu tutustuvat kirjassa Suttuun, joka on kaikkea muuta kuin siisteyttä ja rauhaa rakastava Molli. Sutun peppu ei pysy penkissä eikä keskittyminen ota sujuakseen. Tavarat myös jäävät niille sijoilleen, kun Suttu innostuu ja säntää kohti uusia leikkejä.

Kirkkopelto tuo kirjassa hyvin esille, miten haastavaa erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen voi olla – mutta miten suuri rikkaus on olla erilaisia ystäviä. Pikku Sisu toimii tapansa mukaan sillanrakentajana Molli ja uusien asioiden – tässä tapauksessa uuden tuttavuuden – välillä. Lapsiryhmän toimintaa seuranneet löytävät tarinasta varmasti monta tuttua asiaa.

Kirjaan liittyvä kasvattajan opas antaa syvyyttä kirjan tulkintaan. Vinkit kehottavat monilukutaidon harjoitteluun kuvien tulkinnan avulla ja apukysymykset auttavat aikuista johdattelemaan keskustelua tunnetaitojen ja itsetuntemuksen pariin. Kirja sopii paitsi kaikille lapsiryhmille erilaisuuden ymmärtämisen ja sosiaalisten taitojen harjoittelun tueksi, erinomaisesti neurologisia erityispiirteitä omaaville lapsille. Kirjan ja kasvattajan oppaan avulla lapselle voidaan opettaa itsetuntemusta ja kykyä hallita ja tunnistaa omia tunteitaan ja impulssejaan. Kirja soveltuu taaperoikäisestä aina alakoulun viimeisille luokille. 2- ja 7-vuotiaat testilukijat pitivät kirjan hauskoista hahmoista ja jokainen aukeama herätti keskustelua sekä kysymyksiä. /LO

Kirkkopelto, Katri. Molli ja hirveä herne. Lasten Keskus 2021.

 

Ihastuttavan Mollin seikkailut saavat jatkoa teoksessa Molli ja hirveä herne. Molli on ujo otus ja suhtautuu kaikkeen uuteen hieman varauksella. Ystävänsä Pikku Sisun kanssa hän rohkenee tutustua uusiin asioihin ja heittäytyä leikkiin. Tällä kertaa ystävykset tutustuvat eri värisiin ruokiin ja Sisu kannustaa Mollia sinnikkäästi maistelemaan. Ruokailutilanne ajautuu hassuttelun puolelle eivätkä Kirkkopellon ilmeikkäät kuvitukset jätä tälläkään kertaa lukijalle mahdollisuutta olla hymyilemättä.

Kirkkopelto lähestyy lapselle arkista kokemusta helposti ymmärrettävällä tavalla. Kirjassa sanoitetaan tunteita, joita uuden ruoan maistelu voi herättää. Eikä oleteta lapselta ennakkoluulottomuutta ja reippautta, kuten meillä aikuisilla harmillisen usein on tapana. Kirja toimii paitsi lapsen kannustajana, myös hyvänä muistutuksena aikuisille, kuinka tutustuttaa lasta uusiin makuihin. Pikku Sisun vilpitön into ja kekseliäät ratkaisut saavat Mollin kohtaamaan pelkonsa./LO 2/-21

Kirkkopelto Katri. Mollin iltahepuli. Lasten keskus. 2020.

 

Katri Kirkkopelto on tarttunut monia vanhempia askarruttavaan aiheeseen. Kuinka saatella tenavat sopuisasti yöunille? Tiedättehän tilanteen, jossa perheen pienimmät nostattavat energiatasonsa iltaa kohti sellaisille kierroksille, että nukkumaan menosta tulee varsinainen taistelu, jonka lopputulos harvoin yllättää positiivisesti? Minä tiedän.

Kirkkopelto on lähestynyt tätä jokailtaista väistämätöntä tapahtumaa leikin ja vuorovaikutuksen kautta. Kun pakollisesta tehdään kiva yhteinen tapahtuma, muuttuu kaikkia turhauttava tilanne palkitsevaksi yhdessäoloksi. Silloin kaikilla on hyvä mieli ja nukahtaminen on helpompaa ja tehokkaampaa.

Lapsilla on valtava tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Joskus kaiken kiireen ja digitaalisten houkutteiden keskellä ajaudutaan tilanteeseen, jossa päivän ainoa kahdenkeskinen hetki vanhemman kanssa saattaa olla nukkumaan menemisen hetki. Jos aikuisella on silloin toiveena saada ipanat petiin mahdollisimman tehokkaasti; ei ihme, että lapsi reagoi heittäytymällä hankalaksi. Huonon omantunnon ja oman tilan tarpeen tunteiden yhteisvaikutus nostattaa vanhemmassa ymmärrettävästi turhautumisen ja kiukun tunteita.  Nämä tunteet taas heijastuvat lapseen ja saa hänet varmistamaan vanhemman läsnäolon vaikkapa vieressä nukuttamisen tai loputtomien vesilasillisten, vessakäyntien ja peittelyiden vaatimusten muodossa.

Lapset rakastavat rituaaleja ja rutiineita, joiden avulla he ennakoivat arjen kulkua. Monissa perheissä on kirjoja, joita luetaan lapsen toiveesta kerta toisensa jälkeen. Lapsen mielestä ihaninta on se, kun hän pystyy ennustamaan jokaisen lauseen ja äänenpainon, jonka lukija toistaa. Mollin iltahepuli -kirja on juuri tällainen teos, joka voi nousta koko perheen suosikiksi. Kirjan yksinkertainen kehystarina ja vahvasti etenemistä ohjaavat leikilliset elementit tekevät illan viimeisestä yhteisestä hetkestä nautinnollisen. Ja kun vanhempaa joskus kyllästyttää saman kirjan lukeminen, voi lasta hauskuuttaa  tekemällä asioita tietoisesti ihan toisella tavalla. Näin lapsi pääsee ojentamaan vanhempaansa ja ohjaamaan tätä takaisin tutuille raiteille. Mikä ihana kokemus se onkaan!


Kirjan kuvitus tukee saumattomasti tarinan kulkua ja kuvista löytyy riittävästi katsottavaa lapselle. Tarina on myös sopivan pituinen ja kannustaa vanhempaa ilmeikkääseen lukemiseen ja leikkiin. Tapahtumat etenevät hepuloinnista nukahtamiseen. Kirjan hahmot ovat sympaattisia ja värimaailma lämmin ja pehmeä. Mollin ja Sisun voi ottaa kuvitteellisesti mukaan myös muihin iltatoimiin, kuten iltapalan syömiseen ja hampaiden pesuun. Jos lapsi tykästyy hahmoihin, niin hyödyntämisessä on vain mielikuvitus rajana. Olisi mukava nähdä Mollia ja Sisua myös muissakin arjen haastavissa rutiineissa mukana kirjan muodossa. Tai vaikkapa pehmoleluina, joita voisi peitellä nukkumaan ihan oikeasti.

Mollin iltahepulikirja sopii hyvin kahdesta vuodesta eteenpäin aina alakouluikään saakka. Siksi se toimii perheissä, joissa on eri-ikäisiä lapsia. Pääteoksen rinnalla on Mollin hauska puuhakirja, joka tuo kirjan hahmoja tutummaksi. Puuhakirjan tehtäviä voi tehdä jo nelivuotiaan kanssa. Lukemaan oppinut viihtyy tehtävien parissa itsenäisestikin. / ST 16.10.2020

Kulmala Marianne (kuvat Tapani Kirsi). Saku, spesiaali lapsi. Aivoliitto ry. 2014.

 

Saku-poika on erityinen lapsi, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Hankaluuksia aiheuttavat esimerkiksi aikataulut, aistiyliherkkyydet, sosiaalisten tilanteiden ymmärtäminen ja tunteet. Sakun päivän kommelluksien lukemisen ohella voit lapsen kanssa antaa ohjeita Sakulle miten hänen pitäisi hankalissa tilanteissa toimia. Mitä tehdä kun harmittaa, väsyttää, ruoka-aineet osuvat toisiinsa tai opettajan sijainen on vääränlainen? Mukana ovat osiot lapsille ja aikuiselle. Saku, spesiaali lapsi on lämmöllä
kirjoitettu selkokirja erilaisuudesta ja se soveltuu hyvin kaikkien lasten kanssa luettavaksi. Kirjan viesti on erilaisuuden ymmärtäminen, kohtaaminen ja hyväksyminen. Yhdessä asioista keskustelemalla myös me (välillä vähän hitaatkin) aikuiset ymmärrämme paremmin lasten maailmaa ja näkökulmaa.
Suosittelen lämpimästi yhteisiin lukuhetkiin kotiin ja työpaikoille. /TM

 

Marttinen Tittamari & Nygård Marjo. Aapo ja Emma - Ystävyyttä ja avaruusoloa. Epilepsialiitto 2019. 

Kirja kertoo Emman ja Aapon ystävyydestä. Aapolla on välillä avaruusoloja, jolloin olo on sumuinen ja leijuva. Joskus saattaa jopa kaatua ja nykiäkin. Ihan kaikkea kohtauksista ei jälkikäteen muistakaan. Lapset pohtivat, että epilepsiakohtaus on kuin risa sähkölaite tai tulivuorenpurkaus. Sen jälkeen on joskus hyvä lepäillä vähän aikaa, ainakin jos väsyttää. Koulussa on turvallista, kun kaikki tietävät mitä tehdä ja toista autetaan. Aapo oli myös sairaalassa, kun kohtauksia oli monta. Siellä oli jännittävää, mutta onneksi sairaalassa kaikki olivat tosi ystävällisiä ja sieltä sai apua. 

Kirja kertoo lapsen epilepsiasta, mutta myös erilaisuudesta, ystävyydestä ja vastavuoroisesta auttamisesta. Jokaisella on omat jutut, joissa tarvitsee toista. Erityisesti ystävyyttä tarvitaan aina.  

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa luettavaksi kotona yhdessä perheen lasten kanssa. Kirja toimisi myös hyvin päiväkodissa tai koulussa yhteisenä lukuhetkenä, kun halutaan puhua lapsen epilepsiasta tai erilaisuudesta ylipäätään. Tarina on lämmin ja samaistuttava. Se antaa hyvän mallin siitä, miten suhtautua epilepsiaa sairastavaan, miten toimia luokkana yhdessä ja miten olla hyvä kaveri.  

Kirja on syntynyt lastenkirjailija Tittamari Marttisen, kuvittaja Marjo Nygårdin, lastenneurologian erikoislääkäri Liisa Metsähonkalan sekä lapsi- ja perhetyön ammattilaisen Susanna Heugenhauserin yhteistyönä. Kirjaa voi tilata kauppa.epilepsia.fi. /TM 

 

Palokari, Sirpa. Antin ja Timon puhtausmatka. 2002. Kehitysvammaliitto. 5. painos 2017. 

 

Kirja kertoo puhtaudesta ja henkilökohtaisesta hygieniasta pojille. Päähenkilöille kasvaa jo parta ja tuntuu, että ihan pienille ei kirjaa ole suunnattu. Puhtauteen on sidottu tarina, joka kuljettaa päähenkilöt hoitolaan, juhliin ja kalastamaan. Perusasiat hygieniasta käydään lävitse ulkonäöstä pesuihin ja parranhoitoon. Ensilukemalla melko konservatiivisilta tuntuvat asenteet särähtivät korvaan kuten "liian pitkäksi kasvanut parta tekee miehen hoitamattoman näköiseksi" tai "pojat ja miehet voivat ajatella, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen on naisten touhua". Muutoin kirja lienee tarpeellinen ja informatiivinen. Kuvat ovat kivoja ja puhtaudesta keskusteluun on jätetty pohdintatehtäviä. /TM

Arvosanani on 4,5/5, sillä tarina on ihan ok. Eskarissa taidettiin opettaa noita asioita. Omasta mielestäni kirja oli suunnattu kuitenkin vähän vanhemmille eli yli 13-vuotiaille. Jossain asioissa olisi voinut käyttää eri sanoja. /Atte Marttila, 12 vuotta. 

Julkaistu 5.3.2019

Pöyhönen Julia & Livingston Heidi.

Fanni ja suuri tunnemöykky – tunteiden tunnistaminen ja nimeämisen harjoitteleminen.

Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari – tunnesäätelyn harjoitteleminen.

Fanni ja rento laiskiainen – stressin säätelyn ja rentoutumisen harjoitteleminen.

Kumma-kustannus. 2019.

 

Tämä tunnetaitoja opettava kuvakirjasarja kertoo pienestä Fanni-elefantista ja hänen ystävistään. Kirjoihin äitinsä kanssa tutustunut 7-vuotias testihenkilö piti kirjoista paljon ja teki mielellään kaikki kirjoissa esitellyt leikinomaiset harjoitustehtävät. Niistä erityisen mieluisia olivat rentoutumisharjoitus ja tunnelämpömittari, joihin hän halusi palata myöhemminkin.  Myös sitä leikkiä, jossa pohditaan esimerkiksi kuinka vihaiseksi tulisit, jos joku ottaisi lelun kädestä, oli kiva leikkiä uudelleenkin.

Kirjojen lopussa on myös aikuisille omat osionsa. Näitä testihenkilön äiti piti liian pitkinä ja työläinä lapsiperhearjessa luettaviksi. Lapsen kannalta kirjoissa oli hänen mielestään muutamia vaikeita  käsitteitä (kuten stressi tai fyysinen olo), mutta tarinat olivat  mukavia, eivätkä liian osoittelevia, ja kuvitus oli viehättävää. Kirjat sopivat hyvin myös kasvatuksen, kuntoutuksen ja hoitotyön ammattilaisille lasten ja vanhempien ohjaamiseen tunnetaitojen opettelussa. / JO

Ruotsalainen, Satu-Mari. Luontoleikkikirja. Lasten Keskus. 2021.

Luontoleikkikirja on pieni, taskuun menevä ja helppolukuinen opas kaikille luonnossa lasten kanssa touhuaville aikuisille. Kirjan leikit on suunnattu 4-8 -vuotiaille lapsille, mutta niitä on helppo soveltaa kaiken ikäisille luonnosta nauttiville lapsiryhmille sekä perheille. Leikkeihin ei tarvitse mitään mukaan, sillä kaikki tarvittava löytyy luonnosta.

Kirjan alkuun on koottu hyvä tietopaketti ohjaajalle, joten kokemattomampikin pääsee hyvin alkuun luontoleikkien ohjaamisessa. Tietopaketissa tuodaan esiin leikin merkitystä lapselle sekä myös luonnossa leikkimisen merkitys lapsen kehitykselle, hyvinvoinnille ja oppimiselle. Kirjassa leikit on jaoteltu luontoliikkujiin, luontotaiteilijoihin ja luontotutkijoihin. Leikkivinkkeihin on liitetty selkeät kuvat, jotka auttavat myös lasta havainnoimaan leikkiä.

Kirjaa voi suositella kaikille, jotka rakastavat luonnossa liikkumista lasten kanssa tai haluaisivat innostua siitä. Ihastuttava kirja luonnon mahdollisuuksiin ja leikin maailmaan. Hienoa on myös se, että mitään tavaraa ei tarvita, vaan luonnonmateriaalit ja halu leikkiä yhdessä riittävät. /SK 3/2021

Salo Jenna & Saloranta Larissa. Yllättävät yöjuhlat. Kumma-kustannus. 2021.

 

Rasmus on ihan tavallinen poika, joka on päivällä rohkea ja taistelee Arttu-nallen kanssa hirviöitä miekoin ja kilvin hirviöitä vastaan. Illan tullen hämärä hiipiessä huoneeseen Rasmusta alkaa helposti pelottaa. Mitä jos sängyn alla asuukin...HIRVIÖ!?

Kumma-kustannuksen syysuutuus sukeltaa nukkumaan menemisen haasteisiin. Kirjassa ratkotaan nukahtamiseen liittyvää ongelmaa mielikuvitusmatkailun avulla ja lasta pelottavista asioista tehdään hassuja. Kun lapsi tempautuu yhdessä aikuisen kanssa tarinan matkaan, hän saa uusia keinoja pelkojen käsittelemiseen.

Kirjan sivuille on siroteltu pieniä tehtäviä, joiden avulla iltasaturutiiniin saadaan mukaan leikillisyyttä, yhdessä tekemistä ja iloista mieltä. Tehtäviä on helppo keksiä itsekin ja löytää juuri tälle lapselle toimivimmat jutut.

Kirjan kuvitus on mehevä ja perinteinen. Kuvituksen yksityiskohdat kutsuvat lasta ja aikuista tutkimaan kirjaa huolella. Tarinan pituus on sopiva leikki-ikäisille ja yhdessä hassuttelun avulla siihen voi tuoda vaihtelua eri illoille. Kirjaa suositellaan kolmesta ikävuodesta eteenpäin.  / ST 2.9.2021

 

Saraste,Heini & Ikäheimonen, Anni.

Pienen koiran onni. Kynnys ry 2018.

 

Tämä pieni kirjanen sopii taaperoikäisten iltasatukirjaksi. Se on hyvän mielen kirja, jossa kerrotaan kaikesta siitä, mikä saa pienen koiran onnelliseksi: kun sitä rapsutetaan, kun se saa oppia uutta, kun se saa nukahtaa pienen tytön kainaloon.

Kirjan pienellä tytöllä on apuvälineenään kyynärsauva, mihin ei lainkaan viitata kirjan teksteissä. Se antaa ilahduttavasti mallia siitä, että enemmänkin voitaisiin tehdä kirjoja vammaisista lapsista ilman, että vamman tarvitsee olla pääosassa. Vammaisuus tulisi arkisemmaksi asiaksi, kun vammoja tai apuvälineitä kuvattaisiin niin kuin muitakin ihmisen ominaisuuksia tai välineitä; yhtenä muiden joukossa, ei ainoana ja kaikkea määrittävänä. Eihän esimerkiksi pikku koiran näkökulmasta tytön vammalla tai apuvälineellä ole merkitystä, vaan sillä, että tyttö on sellainen, joka rapsuttaa ja jonka sylissä saa levätä. Tästä näkökulmasta voisimme kaikki ottaa pienestä koirasta oppia - ja ehkä myös siitä elämänilosta, jota pieni koira saa pienistä asioista. / JO

Kirja-arvioiden kirjoittajat

 

Kristiina Aalto (KA), sh YAMK

Anna Maria Hartikainen (AMH), KM, ELO, ratkaisukesk. työnohjaaja

Lilli Hinds (LH), sh

Sanna Kejonen (SK), sh, ratkaisukesk. neuropsykiatrinen valmentaja

Tiina Marttila (TM), lsh, TtM, Amo

Johanna Olli (JO), sh, TtM, väitöskirjatutkija

Laura Ortju (LO), sh, TtM

Olivia Särkkä (OS), sh

Sari Tammikari (ST), th, lapsiperheiden uniohjaaja

Riitta Vainionpää (RV), sh

Annikki Vanhala (AV), sh