Lasten kirjat

Haanpää-Vesenterä, Anna:

Vaahteranlehtipoika-sarja (3 kirjaa). Marketiimi 2015–2017.

 

Lämpenin hitaasti sarjan ensimmäiselle kirjalle ja sen kertojaminä-Ernolle, mutta kirjan lopussa odotin jo malttamattomasti Ernon tapaamista seuraavassa kirjassa. Näin on varmaan usein tosielämän ernojenkin kanssa; ensin heidän omalaatuisuutensa ja ”pienen häiriönsä” ilmenemismuodot tuntuvat vierailta, mutta kun heihin tutustuu, huomaa, miten valloittavia persoonia he ovat. Onneksi ”tositapahtumiin perustuvan, mielikuvituksella, rakkaudella ja välittämisellä väritetyn” kirjasarjan Ernolla oli elämässään niitä aikuisia, jotka näkivät hänen ihanuutensa ja ymmärsivät, mikä auttaa vaikeissa kohdissa.  Ennen kaikkea oli yläkerran ukki, jonka sylissä voi puhua mistä vaan. Ja myöhemmin myös uusi opettaja, jonka sanomana ”nimeni kuulostaa taas mukavalta, niin kuin kotona”.

Kirjassa on mainosti tavoitettu lapsen kokemusmaailma, jossa täysikuu voi pelottaa ja kiiltokuva tyynyn alla rohkaista. Ernon tarinaa lukiessa ymmärtää hyvin, miksi olisi tärkeää, että lasta olisi kasvattamassa koko kylä. Jokaisella kun on jotain annettavaa ja jokaisella jotain saatavaa lapselta. Ja siinä sivussa aikuiset voivat kasvattaa hieman toisiaankin - tai itseään. On myös hienoa, että lapsella on läheisiä aikuisia, joiden kanssa hänen ei tarvitse elää läpi kaikkia aikuisen huolia (niin kuin kotona usein täytyy), jolloin aikuiset voivat olla vain lasta varten.

Suosittelen kirjasarjaa lämpimästi sekä aikuisten itsekseen luettavaksi että yhdessä eskari- ja alakouluikäisten kanssa luettavaksi. Isommat voivat lukea itsekseenkin, mutta kirjassa on paljon aiheita, joista olisi hyvä jutella aikuisen kanssa. Senkin voisi sitten ottaa puheeksi, että kirja kuvaa elämää muutaman vuosikymmenen takaa, eikä esimerkiksi nykyään tarvitse ajatella naisten rooliksi vain sihteeriä tai kotiäitiä.  Kirja mieskuva sen sijaan on kiitettävän monipuolinen. Lastenneurologian hoitotyön ammattilaisille kirjasarja sopii erityisen hyvin muistuttamaan siitä, miten laaja elämä kohtaamillamme lapsilla on sairaalan ulkopuolella, ja miten tärkeää meidän olisi ymmärtää sitäkin.   /JO

Kiiveri, Stiina:

Pienen kulkijan sairauskirja. Kustannus Oy Pieni Karhu. 2016.

 

Tässä ”lasten lääkärikirjassa” esitellään lasten yleisimpiä syitä käydä lääkärissä ja käydään läpi tavallisimmat lääkärikäynnin tutkimukset. Pääpaino on eri pitkäaikaissairauksien esittelyssä. Kirja tarjoaa asiatietoa lapsille ymmärrettävällä kielellä (silti lapsia aliarvioimatta) ja kertoo lasten näkökulmasta olennaisia asioita - esimerkiksi, että sairaalaan saa ottaa oman pehmolelun mukaan ja että astman tutkimiseen käytettävä laite pitää ääntä, joka kuulostaa hevosen laukalta. Ja että sairaus ei ole kenenkään vika.

Kirja on esteettisesti ilahduttava kokoelma asiatietoa, kivoja kuvia, virkistävää huumoria ja elämänmakuisia runoja lasten ja sairauksien ja hoitojen maailmasta. Vaikka kirjassa puhutaan sairauksista, se ei ole masentavaa tai raskasta luettavaa.  Kirjan hauskinta antia on nasevia kommentteja laukova sympaattinen lelunalle, jolle sattuu ja tapahtuu.

Erityisen ilahduttavaa on, että kirjassa oikeat lapset esittelevät sairauksiaan, mutta lapsia ei esitellä vain sairauksinaan, vaan ensisijaisesti lapsina, jotka ovat omia yksilöllisiä itsejään ja toisaalta samanlaisia elämän iloista nauttivia seikkailijoita niin kuin muutkin lapset. Lasten näkökulma tulee muutenkin kirjassa esiin monella tavalla.

Suosittelen kirjaa erityisesti lapsille, jotka itse sairastavat jotain, vaikkei heidän sairauttaan kirjassa esiteltäisikään. On tärkeä kuulla, ettei ole ainoa, jolla on sairaus, ja hyvä huomata, että kaikissa sairauksissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Suosittelen kirjaa myös lapsille, joita muiden ihmisten sairaudet askarruttavat. Ainakin jokaisella lastenosastolla ja poliklinikalla tämä kirja pitäisi olla! / JO

Kirahvi Mainion tarinat. Pesäpuu ry. 2019.

 

Hyvin harvoin varsinkaan pienet lapset pääsevät tuottamaan sisältöä kirjoihin. Pesäpuu ry on tehnyt hienoa työtä luomalla 3–5 -vuotiaiden perhehoidossa asuvien lasten kanssa kaksi kuvakirjaa Kirahvi Mainio -sarjaan. Ensimmäinen osa, ”Tärkeä koti”, esittelee sarjan hahmot ja kertoo siitä, miten (perhehoidossa asuvat) lapset mieltävät kodin. ”Melkoinen myräkkä” puhuu lempeällä ja rohkaisevalla tavalla lasten peloista ja niiden kanssa selviämisestä.

Kirjat on suunnattu sijaishuollossa asuville pienille lapsille, jotka voivat kirjojen avulla tutkia omaa elämäntarinaansa aikuisen kanssa. Soisin näiden kirjojen leviävän kyllä laajemmallekin, sillä ne sopivat myös adoptioperheiden lapsille – ja kaikille niille, joiden lähellä lapsia, jotka eivät asu biologisten vanhempiensa kanssa. Aikuisille on mukana ohjeita, miten kirjan teemoja voi käsitellä lasten kanssa. Elise Liikalan iloisen värinen ja selkeä kuvitus tekee lukukokemuksesta miellyttävän. Lasten omat näkemykset ja huumori tulevat kirjassa tunnistettavasti esiin muun muassa hahmojen nimissä, kun mukana on esimerkiksi elefanttiveli nimeltä Krokotiili!  / JO

Julkaistu 15.5.2019

 

Marttinen Tittamari & Nygård Marjo. Aapo ja Emma - Ystävyyttä ja avaruusoloa. Epilepsialiitto 2019. 

Kirja kertoo Emman ja Aapon ystävyydestä. Aapolla on välillä avaruusoloja, jolloin olo on sumuinen ja leijuva. Joskus saattaa jopa kaatua ja nykiäkin. Ihan kaikkea kohtauksista ei jälkikäteen muistakaan. Lapset pohtivat, että epilepsiakohtaus on kuin risa sähkölaite tai tulivuorenpurkaus. Sen jälkeen on joskus hyvä lepäillä vähän aikaa, ainakin jos väsyttää. Koulussa on turvallista, kun kaikki tietävät mitä tehdä ja toista autetaan. Aapo oli myös sairaalassa, kun kohtauksia oli monta. Siellä oli jännittävää, mutta onneksi sairaalassa kaikki olivat tosi ystävällisiä ja sieltä sai apua. 

Kirja kertoo lapsen epilepsiasta, mutta myös erilaisuudesta, ystävyydestä ja vastavuoroisesta auttamisesta. Jokaisella on omat jutut, joissa tarvitsee toista. Erityisesti ystävyyttä tarvitaan aina.  

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa luettavaksi kotona yhdessä perheen lasten kanssa. Kirja toimisi myös hyvin päiväkodissa tai koulussa yhteisenä lukuhetkenä, kun halutaan puhua lapsen epilepsiasta tai erilaisuudesta ylipäätään. Tarina on lämmin ja samaistuttava. Se antaa hyvän mallin siitä, miten suhtautua epilepsiaa sairastavaan, miten toimia luokkana yhdessä ja miten olla hyvä kaveri.  

Kirja on syntynyt lastenkirjailija Tittamari Marttisen, kuvittaja Marjo Nygårdin, lastenneurologian erikoislääkäri Liisa Metsähonkalan sekä lapsi- ja perhetyön ammattilaisen Susanna Heugenhauserin yhteistyönä. Kirjaa voi tilata kauppa.epilepsia.fi. /TM 

 

Palokari, Sirpa: Antin ja Timon puhtausmatka. 2002. Kehitysvammaliitto. 5. painos 2017. 

 

Kirja kertoo puhtaudesta ja henkilökohtaisesta hygieniasta pojille. Päähenkilöille kasvaa jo parta ja tuntuu, että ihan pienille ei kirjaa ole suunnattu. Puhtauteen on sidottu tarina, joka kuljettaa päähenkilöt hoitolaan, juhliin ja kalastamaan. Perusasiat hygieniasta käydään lävitse ulkonäöstä pesuihin ja parranhoitoon. Ensilukemalla melko konservatiivisilta tuntuvat asenteet särähtivät korvaan kuten "liian pitkäksi kasvanut parta tekee miehen hoitamattoman näköiseksi" tai "pojat ja miehet voivat ajatella, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen on naisten touhua". Muutoin kirja lienee tarpeellinen ja informatiivinen. Kuvat ovat kivoja ja puhtaudesta keskusteluun on jätetty pohdintatehtäviä. /TM

Arvosanani on 4,5/5, sillä tarina on ihan ok. Eskarissa taidettiin opettaa noita asioita. Omasta mielestäni kirja oli suunnattu kuitenkin vähän vanhemmille eli yli 13-vuotiaille. Jossain asioissa olisi voinut käyttää eri sanoja. /Atte Marttila, 12 vuotta. 

Julkaistu 5.3.2019

Pöyhönen Julia & Livingston Heidi.

Fanni ja suuri tunnemöykky – tunteiden tunnistaminen ja nimeämisen harjoitteleminen.

Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari – tunnesäätelyn harjoitteleminen.

Fanni ja rento laiskiainen – stressin säätelyn ja rentoutumisen harjoitteleminen.

Kumma-kustannus. 2019.

 

Tämä tunnetaitoja opettava kuvakirjasarja kertoo pienestä Fanni-elefantista ja hänen ystävistään. Kirjoihin äitinsä kanssa tutustunut 7-vuotias testihenkilö piti kirjoista paljon ja teki mielellään kaikki kirjoissa esitellyt leikinomaiset harjoitustehtävät. Niistä erityisen mieluisia olivat rentoutumisharjoitus ja tunnelämpömittari, joihin hän halusi palata myöhemminkin.  Myös sitä leikkiä, jossa pohditaan esimerkiksi kuinka vihaiseksi tulisit, jos joku ottaisi lelun kädestä, oli kiva leikkiä uudelleenkin.

Kirjojen lopussa on myös aikuisille omat osionsa. Näitä testihenkilön äiti piti liian pitkinä ja työläinä lapsiperhearjessa luettaviksi. Lapsen kannalta kirjoissa oli hänen mielestään muutamia vaikeita  käsitteitä (kuten stressi tai fyysinen olo), mutta tarinat olivat  mukavia, eivätkä liian osoittelevia, ja kuvitus oli viehättävää. Kirjat sopivat hyvin myös kasvatuksen, kuntoutuksen ja hoitotyön ammattilaisille lasten ja vanhempien ohjaamiseen tunnetaitojen opettelussa. / JO

Saraste,Heini & Ikäheimonen, Anni:

Pienen koiran onni. Kynnys ry 2018.

 

Tämä pieni kirjanen sopii taaperoikäisten iltasatukirjaksi. Se on hyvän mielen kirja, jossa kerrotaan kaikesta siitä, mikä saa pienen koiran onnelliseksi: kun sitä rapsutetaan, kun se saa oppia uutta, kun se saa nukahtaa pienen tytön kainaloon.

Kirjan pienellä tytöllä on apuvälineenään kyynärsauva, mihin ei lainkaan viitata kirjan teksteissä. Se antaa ilahduttavasti mallia siitä, että enemmänkin voitaisiin tehdä kirjoja vammaisista lapsista ilman, että vamman tarvitsee olla pääosassa. Vammaisuus tulisi arkisemmaksi asiaksi, kun vammoja tai apuvälineitä kuvattaisiin niin kuin muitakin ihmisen ominaisuuksia tai välineitä; yhtenä muiden joukossa, ei ainoana ja kaikkea määrittävänä. Eihän esimerkiksi pikku koiran näkökulmasta tytön vammalla tai apuvälineellä ole merkitystä, vaan sillä, että tyttö on sellainen, joka rapsuttaa ja jonka sylissä saa levätä. Tästä näkökulmasta voisimme kaikki ottaa pienestä koirasta oppia - ja ehkä myös siitä elämänilosta, jota pieni koira saa pienistä asioista. / JO

Kirja-arvioiden kirjoittajat

 

Kristiina Aalto (KA), sh YAMK

Anna Maria Hartikainen (AMH), KM, ELO, ratkaisukesk. työnohjaaja

Lilli Hinds (LH), sh

Tiina Marttila (TM), lsh, TtM, Amo

Johanna Olli (JO), sh, TtM, väitöskirjatutkija

Laura Ortju (LO), sh, TtM-opiskelija

Olivia Särkkä (OS), sh

Annikki Vanhala (AV), sh