AVEKKI-LUOKITUS VUOROVAIKUTUKSEEN VAATIVISSA TILANTEISSA

AVEKKI-LUOKITUS VUOROVAIKUTUKSEEN VAATIVISSA TILANTEISSA

AVEKKI- toimintatapamallin luokitus: sujuva arki (vihreä), vaativat (keltainen) ja äärimmäisen vaativat (punainen) tilanteet

AVEKKI-luokituksen avulla luodaan yhteiset pelisäännöt työyhteisöihin ja asiakastyön vaativiin tilanteisiin.  Kolmen värisymbolin avulla määritellään työssä syntyvät eriasteiset arjen tavalliset, vaativat ja äärimmäiset vaativat tilanteet ja yhteiset keinot niistä selviytymiseen. Luokitukseen on kehitetty lastenpsykiatrisessa hoitotyössä lomake, jota hyödynnetään sekä henkilökunnan että perheiden kanssa työskentelyssä.

AVEKKI -toimintatapamalli on kehitetty terveydenhuollon henkilökunnalle työssä ilmenevien uhka- ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn ja hallintaan, jota hyödynnetään myös perheiden kanssa tehtävässä työskentelyssä. AVEKKI-toimintatapamallin mukainen luokitus auttaa lasta, henkilökuntaa ja perhettä kohtaamaan lapsen arjen vaativia tilanteita sekä palautumaan normaaliin arkeen.  AVEKKI-sana muodostuu sanoista: aggressio, vuorovaikutus, ennaltaehkäisy / hallinta, kehittäminen ja integraatio. Luokitusta ohjaa lainsäädäntö, avoin arvioiva jatkuva keskustelu, yhteisöllisyys ja ennakointi. Tavoitteena on saada lapsen eriasteiset vaativat tilanteet hallintaan ja auttaa lasta hallitsemaan käyttäytymistään ja tunnetilaansa. Luokituksen tehtävänä on tukea ja rakentaa yhteistä todellisuutta, yhteistä kieltä ja riittävää yhteistyötä hoitoprosessiin osallistuvien kesken lapsen näkökulmasta käsin.

Maailmalla on käytetty 1980–2000 -luvulla eri tavoin soveltaen värikoodistoa tukemaan stressitilanteiden arviointia ja tarkkaavaisuuden kautta syntyvää tilannearviointia. Luokituksen soveltamista erilaisiin tilanteisiin on kehittänyt muun muassa Jeff Cooper. Tämän värikoodiston tarkoituksena on antaa ihmisille nopeasti hahmotettavat ohjeet, kuinka havainnoida ja reagoida ympäristössä tapahtuviin eriasteisiin uhkatilanteisiin. Suomessa värikoodistoa (liikennevalo / käytöksen liikennevalo) on käytetty 2000-luvulta alkaen kehitysvammapuolella ja neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa. 

Toimintatapamallia luotaessa 2000-luvun alussa ymmärrettiin, että työssä syntyvät erilaiset tilanteet ja niissä tarvittavat ammatilliset keinot vaativat yhteistä toimintatapamallin pohjalta syntyvää luokitusta. Työssä eteen tulevien tilanteiden ja niissä käytettävien ammatillisten keinojen pitää aina olla yhtenäisessä linjassa ja johdonmukaisia. AVEKKI- toimintatapamallia hyödynnettäessä huomioidaan, että työntekijän vireystilaa, ennakointia,  vuorovaikutusta ja hallintaa sekä arjen sujumista ohjaa merkittävästi yhteisön yhdessä määrittelemä ja sopima luokitus, joka korostuu erityisesti vaativissa ja äärimmäisen vaativissa tilanteissa. 

Luokitus kuvataan ja määritellään AVEKKI-toimintatapamallissa kolmena värisymbolina. AVEKKI-toimintatapamallin keskeisenä ajatuksena on oikeudenmukaisuuden, yksilöllisen kohtaamisen ja huomioimisen toteutuminen. Luokituksessa on pyritty lainsäädännön mukaisesti huomioimaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen lapsen ja nuoren näkökulmasta. Kuviossa 1. on kuvattu teoreettiset lähtökohdat luokituksen käytöstä.

Vihreä luokka kuvaa perustehtävän ja lapsen arjen tavallista sujumista ja toteutumista. Tällöin lapsen elämässä toteutuu riittävä ennakointi ja vuorovaikutus sekä ihmissuhteet sujuvat ja lapsi kokee, että hän tulee kuulluksi, ymmärretyksi, nähdyksi ja välitetyksi. Lisäksi vihreässä luokassa hoitoyhteisö mahdollistaa lapsen arjen ongelmien ratkaisun ja ylläpitää lapsen tasapainon tilaa sekä tukee näin lapsen omaa ongelmaratkaisukykyä.

Keltaisessa luokassa pyritään ratkaisemaan lapsen arjen vaativat tilanteet. Tällöin hoitoyhteisö kykenee kohtaamaan lapsen tunnetilan hallitusti ja turvallisesti.  Tilanteissa työyhteisöllä on käytettävissä erilaisia ammatillisia interventioita. Keltaisessa luokassa korostuu työyhteisön kyky riittävään läsnäoloon, vuorovaikutukseen ja tilanteiden varhaiseen havaitsemiseen sekä niissä reagoimiseen.  Keltaisen luokituksen toteutumiseen ja sujumiseen liittyy vahvasti ennakkoon sovitut varasuunnitelmat ja niiden kautta toimiminen.

Punaisen luokan äärimmäisen vaativissa tilanteissa lapsen käytös on hallitsematonta ja sitä ohjaa vahvasti aktivoituneet primitiivitunteet (pelko, häpeä, viha...). Tällöin lapsen kyky kontrolloida ja hallita omaa toimintaansa tai käytöstään on puutteellista. Tilanteissa korostuu aikuisen toiminta ja käytös. Työntekijän oma rauhallisuus, non-verbaalinen viestintä ja ammatilliset keinot ohjaavat primitiivitunnetilassa olevaa lasta. Lapsen käytöstä ohjaa tunne eikä hän usein kykene järjelliseen toimintaan. Siksi aikuisen rauhallinen olemus, yksinkertainen ja selkeä viestintä ja turvallinen tilanteen hallinta ohjaavat tilanteessa syntyvää vuorovaikutusta.

AVEKKI-toimintatapamallin luokituksessa korostuu tilanteiden oikea havainnointi ja tilannekohtainen arvio. Punaisen luokan tilanteissa mahdollistuvat vielä usein keinot palauttaa lapsi takaisin vuorovaikutukselliseen yhteyteen ja tasapainoon, jos työntekijän oma vireystila ja ammatillinen toiminta sen mahdollistaa. On havaittu, että usein oikea-aikainen tilan ja ajan antaminen, esimerkiksi työntekijän taktinen perääntyminen tilanteessa ja tietoinen ”jämäkkä” ammatillinen toiminta rauhoittavat lapsen tunnetilaa. Näin voidaan palauttaa yhteys lapseen ja voidaan jopa välttyä fyysisiltä konflikteilta ja rajoittamisilta.

Keltaisen ja punaisen luokan tilanteiden jälkeen tapahtuva riittävä selvittely on ensiarvoisen tärkeää. Selvittelyillä luodaan yhteinen ymmärrys tapahtumista. Näin tilanteiden ennakointi lisääntyy ja lapsi oppii säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään.

Luokitus on ollut keskeinen AVEKKI-toimintatapamallin osatekijä. Savonia ammattikorkeakoulun AVEKKI-osaamiskeskuksessa luokitusta on kehitetty yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Toimintatapamallia on viety eteenpäin palvelemaan erilaisten toimintaympäristöjen arjen sujumista hoidon, kasvatuksen ja opetuksen osana. Luokituksesta on tullut toimiva väline myös osana henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS) sekä hoito- ja kasvatussuunnitelmia.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastenpsykiatrisessa hoidossa olevien lasten ja perheiden kanssa työskenneltäessä käytetään luokituksen mukaan kehitettyä lomaketta. Tämän kolmivaiheisen luokituksen avulla käydään läpi lapsen eriasteiset vaativat tilanteet kotona ja koulussa sekä keinot miten niistä on selvitty (Kuvio 2). Lomakkeeseen kuvattuja tilanteita täydennetään tapaamisten aikana tarpeen mukaan. Luokituksen avulla työntekijät ja perhe saavat keinoja auttaa lasta arkipäivän perus-, vaativissa ja erityisen vaativissa tilanteissa. Lasta auttavat aikuiset oppivat toimimaan johdonmukaisesti ja samalla tavoin näissä tilanteissa. Lomakkeen avulla myös lapsen kanssa mietitään yhdessä tilanteita ja käydään niitä läpi. Lapsi oppii näin tiedostamaan, hallitsemaan ja säätelemään omaa käyttäytymistään. Aikuisten yhdenmukainen toiminta auttaa lasta käyttämään oppimiaan uusia toimintamalleja.

Plussat ja miinukset

+ lapsen ja perheiden kohtaamisen vuorovaikutus kehittyy

+ työssä eettisyys ja oikeudenmukaisuus lisääntyvät

+ työn ennakoitavuus paranee ja johdonmukainen toiminta lisääntyy

+ lapsi oppii hallitsemaan paremmin tunteitaan ja käyttäytymistään

- edellyttää aikaa käydä asioita läpi

- vaatii työyhteisön sitoutumista ja kouluttautumista AVEKKI-toimintatapamalliin

Kirjoittajat:

Tampereen yliopistollinen sairaala

Lastenpsykiatrian Viikko-osasto

Hoitotyön kliininen asiantuntija, TtM, Avekki-kouluttaja, Kirsi Kauppila

kirsi.kauppila@pshp.fi (yhteyshenkilö)

Savonia ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, Kuopio

Avekki-osaamiskeskus, TKI-asiantuntija,

Avekki-asiantuntija, Risto Lommi

Kuopion yliopistollinen sairaala

Lastenpsykiatrian klinikka

liikunta-/psykoterapeutti, Kari Hakkarainen

Tampereen yliopistollinen sairaala

Lastenpsykiatrian klinikka

Vs. yh, oh, Anna Hemmi

Päivitetty 7.1.2019