Maahanmuuttajaperheiden käsityksiä kuntoutuksesta

Maahanmuuttajaperheiden käsityksiä kuntoutuksesta lastenneurologisessa yksikössä – Opinnäytetyö

Aalto, Kristiina (2017). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Opinnäytetyön tavoitteena on esittää maahanmuuttajaperheiden käsityksiä kuntoutuksesta lastenneurologisessa yksikössä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli maahanmuuttajaperheet, joiden liikuntavammainen lapsi on lastenneurologisessa yksikössä kuntoutusarviossa. Työn 

tarkoituksena on auttaa hoitajia ymmärtämään maahanmuuttajaperheiden käsityksiä kuntoutuksesta ja kehittää hoitotyötä sekä toimintatapoja yksikössä. Tutkimuksen tulosten perusteella, perheiden käsityksiä voidaan ottaa paremmin huomioon kuntoutusta arvioidessa ja suunnitellessa, sillä perheillä on suuri vaikutus kuntoutukseen. Eettinen näkökulma otettiin huomioon korostamalla vapaaehtoisuutta tutkimukseen osallistuville työtä toteutettaessa ja tutkimusta varten haettiin myös yliopistollisen sairaalan eettisen lautakunnan suostumus tutkimuksen toteuttamiseen.

Opinnäytetyön teoreettisena lähtökohtana käytettiin Leiningerin transkulttuurisen hoitotyön teoriaa, Giger & Davidhizarin transkulttuurisen arvioinnin mallia sekä Kansainvälisen sairaanhoitajien liiton ICN:n (the International Council of Nurses) kansainvälisiä eettisiä ohjeita. Opinnäytetyön tutkimusote oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin tekemällä viisi semi-strukturoitua haastattelua maahanmuuttajavanhemmille, joiden lapset olivat haastatteluhetkellä arvioinnissa lastenneurologisessa yksikössä. Haastattelut toteutettiin helmi-maaliskuussa 2017 yliopistollisessa lastenneurologisessa yksikössä. Analysointimenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin sisällönanalyysiä.

Tulokset jaettiin neljään kategoriaan, jotka muodostavat liikuntavammaisen lapsen ja hänen perheensä elinympäristön: 1) kuntoutuksen merkitys, 2) lastenneurologisen yksikön rooli, 3) perheen ja vanhempien merkitys ja 4) unelmia ja pelkoja tulevaisuudesta. Kuntoutusarvioiden yhteydessä vanhempien saama tieto lapsen kehityksestä ja kasvusta nousi selvästi tärkeimmäksi asiaksi, jota vanhemmat odottivat lastenneurologiselta yksiköltä. Muita suuria teemoja oli vanhempien rooli kuntoutuksessa sekä huolet koskien lapsen tulevaisuutta. WHO kuvaa, että kuntoutusta ei voi ymmärtää tai selittää kovin yksinkertaisesti. Kuntoutusta voi toteuttaa niin monella tavalla, parhaiten kuitenkin arjen toiminnoissa. Tämän takia myös tämän opinnäytetyön tulokset piti jakaa useampaan kategoriaan ja visualisoida (Kuva 1).

Perhettä ja lasta ympäröivät kategoriat, joilla on iso vaikutus kuntoutukseen ja miten lapsen kehitys etenee. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi ja perhe on keskiössä. Kategoriat kuvaavat perheiden käsityksiä kuntoutuksesta, joten opinnäytetyö ja sen tulokset perustuvat täysin vanhempien kokemuksiin. Tarkoituksena ei ole antaa suosituksia tai ohjeita hoitajille tai moniammatilliselle tiimille, jotka työskentelevät yksikössä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä yksikön työntekijöiden kesken ja nähdä kuntoutus maahanmuuttajaperheiden näkökulmasta (Kuva 2). Maahanmuuttajaperheiden ääni täytyy tulla kuulluksi ja heidän käsityksiään tulisi ymmärtää ja kunnioittaa. Ymmärrystä lisäämällä, hoitajat ja moniammatillinen tiimi lastenneurologisessa yksikössä pystyvät kehittämään heidän työskentelytapojaan kulttuurisensitiivisemmäksi. Näin ollen myös hoitotyötä pystytään kehittämään yksikössä.

Opinnäytetyö kokonaisuudessaan on saatavilla (englanninkielisenä) osoitteessa:

https://www.theseus.fi/handle/10024/135967

julkaistu 09.11.2018