Matkalla moniammattilliseen perhetyöhön - lasten kuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen avulla

* Referointi Arja Veijolan väitöskirjasta vuodelta 2004

Veijolan tutkimus käsittelee moniammatillista perhetyötä niin vanhempien kuin kuntoutuksen ammattihenkilöiden kautta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys löytyy ekokulttuurisesta teoriasta, jonka mukaan perheen arjen sujumisella, vanhempien hyvinvoinnilla ja lapsen kehityksellä on kiinteä yhteys toisiinsa. Perhe nähdään erityisesti aktiivisena omaan elämäänsä vaikuttavana yksikkönä. Toimintatutkimus on osa Oulussa 2000-luvun alussa järjestettyä moniammatillisen perhetyön (MAPE) koulutus- ja kehittämisprojektia. Koulutuksen tavoitteena oli kehittää koulutukseen osallistujien valmiuksia tehdä yhteistyötä niin perheiden, yhteisöjen kuin eri alojen ammattihenkilöiden kanssa. Yhtenä tavoitteena oli myös kehittää yhteistyötä julkisen ja yksityisen palvelujärjestelmän välillä. Tämä toimintatutkimus toteutettiin päiväkodin erityisryhmässä vaikeavammaisten lasten kuntoutukseen osallistuvien ammattihenkilöiden ja hoidossa olevien lasten vanhempien yhteistoimintana. Toimintatutkimuksen toteuttamiseen kuului kolme interventiota: moniammatillinen perhetyö - koulutus ja keskustelupiirit sekä Pikku Portaat – Kasvamaan: syntymästä kolmivuotiaaksi kuntoutus- ja kasvatusmallin käytön koulutus.

Moniammatillisen perhetyön esteiksi toimintatutkimuksen alkuvaiheissa muodostui erityisesti keskustelun ja tiedon puute eri ammattilaisryhmien välillä. Ammattilaisryhmien, organisaatioiden sekä vanhempien välillä ei keskusteltu riittävästi. Ammattihenkilöt tarkastelivat asioita omasta näkökulmastaan, tuntematta tarpeeksi toistensa osaamista. Keskustelun vähäisyys johtaa helposti siihen, että kaikilla on paljon odotuksia ja luuloja siitä, mikä toisten tehtävä on. Toimintatutkimuksen alkuvaiheessa vanhemmat kokivat myös roolinsa moniammatillisessa perhetyössä ristiriitaisena. Heidän roolinsa vaihteli aktiivisesta osallistumisesta passiiviseen kuuntelijan rooliin, niin vanhempien kuin myös ammattihenkilöiden mielestä. Perheiden mukaan irralliset ammattilaisilta saadut kuntoutusohjeet viittasivat siihen, että ammattihenkilöt eivät olleet riittävän tietoisia perheen todellisista tarpeista. Toimintaa selkeästi ohjasi asiantuntijakeskeinen näkemys perheiden mahdollisuuksista ja tuen tarpeista, perheen voimavarojen ja lapsen kasvuympäristön tutkiminen ei kuulunut vaikeavammaisten lasten kuntoutuksen ammattihenkilöiden arviointiin.

Toimintatutkimuksen loppuvaiheessa vanhempien mukaan moniammatillinen perhetyö näkyi emotionaalisena ja tiedollisena tukena, perheen aktiivisena osallistumisena sekä perheen voimavarojen perusteella lähtevänä toimintana. Ammattihenkilöt kokivat voimaantumisen ja kumppanuuden tukemisen osana moniammatillista perhetyötä. Kumppanuus kuvaa niin perheiden kuin ammattihenkilöiden välistä yhteistyötä, jossa hyödynnetään kaikkien vahvuudet ja voimavarat. Perheet havaitsivat selkeän eron ammattihenkilöissä, jotka osallistuivat toimintatutkimukseen. Ammattihenkilöt kokivat moniammatillisen toiminnan selkeämpänä sekä tavoitteellisena. Kaikilla oli selkeästi omat roolinsa, kaikki olivat tietoisia omasta ja toisten toiminnasta. Keskusteleva kulttuuri ja positiivinen asennoituminen olivat avain asioita, joiden kautta päästiin kehittämään moniammatillista perhetyötä. Positiivinen asennoituminen oli omiaan tuomaan myönteistä ilmapiiriä ja muutosmyönteisyyttä.

Perheen passiivinen rooli, ammattihenkilöiden asiantuntijakeskeinen toimintamalli ja keskustelun puute muovautuivat toimintatutkimuksen aikana, selkeä yhteinen näkemys tiimin toiminnasta puuttui toimintatutkimuksen alkuvaiheissa. Moniammatillisen perhetyön esteenä niin vanhempien kuin ammattihenkilöiden mukaan oli tiedon puute ja suvaitsemattomuus, mikä näkyi keskustelun ja tasa-arvon puutteena. Toimintatutkimuksen loppuvaiheessa toiminta alkoi kuitenkin saamaan ekokulttuurisen teorian tyyppistä toimintaa: ammattihenkilöiden yhteistyö kumppaneina, perheen voimaantumisen tukeminen sekä perheen tarpeiden huomiointi ja arjen hallintaa lisäävä ohjaaminen. Vanhemmat kokivat saaneensa niin emotionaalista kuin tiedollista tukea moniammatillisen perhetyön toteutumisen kautta. Toimintatutkimus myös osoittaa, kuinka moniammatillisen perhetyön oppiminen asettaa haasteita lasten kuntoutukseen osallistuvien ammattihenkilöiden koulutusten rakenteelliselle, menetelmälliselle ja sisällölliselle kehittämiselle myös tulevaisuudessa.

Arja Veijolan väitöskirja löytyy kokonaisuudessaan seuraavasta osoitteesta: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9514274245.pdf

Kristiina Aalto, sairaanhoitaja YAMK, Espoo, kristiina_aalto@hotmail.com

julkaistu 11.11.2018