Ammatillinen kasvu ja (työ)hyvinvointi

Collins, Tim. Ihana laiskuus. Leppoisuutta ja laiskiaisviisautta. Kirjapaja 2019.

 

Tim Collins kertoo Keski-Amerikan sademetsissä vaeltaessaan törmänneensä tavattoman hitaasti liikkuvaan ja erittäin onnelliselta vaikuttavaan eläimeen, laiskiaiseen. Ihmisillä olisi Collinsin mukaan monta syytä ottaa oppia laiskiaisista, ja niinpä hän kirjoitti pienen kirjan täynnä laiskiaisviisautta. Kirjaa lukiessaan saa nauraa sekä naseville sanavalinnoille että ihmiskunnan omituiselle tarpeelle kiirehtiä koko ajan enemmän ja enemmän.

Vaikka kirjassa opastetaan laiskottelun ihanuuteen, ei tarvitse pelätä, ettei sen luettuaan enää saisi mitään aikaan. Itse asiassa laiskiaisfilosofialla varustettu ihminen saa aikaan enemmän kuin oravan tapaan kiireisenä sinne tänne säntäilevä, koska laiskiainen suunnittelee asiat hyvin, keskittyy oleelliseen ja tekee yhtä asiaa kerrallaan. Ja koska laiskiaiselämässä sekä työpäivän aikana että sen jälkeen huolehditaan niin hyvin palauttavista tauoista ja rentoutumisesta.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka kokevat aika usein olevansa kiireisiä tai stressaantuneita. Tai suosittelen ainakin niille, jotka ovat valmiita ottamaan pilke silmäkulmassa muotoiltuja suuria viisauksia ajankäytöstä ja asioiden tärkeysjärjestyksistä. Tämä hauska pikkukirja on mainio lahja sellaisellekin, joka ei jaksa (tai kiireiltään ehdi…) lukea paksuja elämäntaito-oppaita. 

Tässä muutama kirjasta poimittu viisaus:

”Ajattelepa vain, kuinka paljon viihtyisämpi työyhteisösi olisi, jos se olisi täynnä laiskiaisia oravien sijaan! Ryhdy sinä ensimmäiseksi laiskiaiseksi, ja näytä muille mallia. Saatat muuttaa koko konttorin seesteiseksi sademetsäksi.”

”Keskeytä välillä mitä ikinä oletkin tekemässä, ja rentoudu kymmeneksi minuutiksi. Ellet sitten ole kirurgi ja juuri suorittamassa leikkausta. Useimmiten voit hyvin todennäköisesti sallia itselleni pienen tauon ilman, että kukaan kuolee. ”

”Kokeile työpäivän päätteeksi heittäytymistä johonkin, mikä ruokkii rauhallista, laiskiaismaista mielentilaa – lue, käy kävelyllä, maalaa. On hyvä tehdä jotain työelämän toimista poikkeavaa, se auttaa rentoutumaan.” / JO 15.12.2019

                                                                                                        

Hansen, Anders. Aivoblues. Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin? Atena 2023.

 

Aivoblues on siitä harvinainen tietokirja, että sitä on ilo lukea, vaikka se on täynnä tieteeseen perustuvaa tietoa. Hansen onnistuu yhdistämään tieteellisen tiedon henkilökohtaisuuteen ja tuntuu koko ajan puhuvan suoraan lukijalleen. Hän yhdistelee sujuvasti kokemustietoa työstään psykiatrina ja tieteellistä tietoa niin aivojen aineenvaihdunnasta kuin ihmiskunnan kehityksestä metsästäjä-keräilijöistä nykypäivän istumatyöläisiksi.

Kirjassa esitellään aivojen ja evoluutiobiologian näkökulmasta ymmärrettäviä syitä sille, miksi on ihan normaalia tai suorastaan tarpeellista kokea välillä ahdistusta tai masennusta. Kirjan selitykset eivät vähättele näiden tilojen tuottamaa kärsimystä ja avun tarvetta, mutta osoittavat, miksi diagnooseista ei ole tarpeen eikä kannata tehdä identiteettiä itselleen. Hieman yllättävästi Hansen nostaa masennuksen ja ahdistuksen rinnalle suureksi kansanterveyteen vaikuttavaksi asiaksi myös yksinäisyyden. Lääkärinä se on herättänyt hänen kiinnostuksensa, koska se vaikuttaa niin paljon sekä aivoihin että kehon terveyteen. Tutkitusti yksinäisyyttä voi myös vähentää ymmärtämällä sen vaikutuksia ajatteluun.

Kirjasta on hyötyä kaikille, jotka haluavat paremmin ymmärtää itseään, toisia tai ylipäätään ihmislajia. Erityisesti kirja hyödyttää niitä, jotka haluavat auttaa toisia tai itseään masennuksen, ahdistuksen tai yksinäisyyden kanssa. Hansen ei ole niitä lääkäreitä, jotka lähettävät potilaan kotiin pelkän mielialalääkereseptin kanssa. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää paljon konkreettisemmin, miksi esimerkiksi liikunta ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat aivoihin parantavasti. / JO 3/2023

Hansen, Anders. Aivovoimaa. Näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Atena 2017.

 

Tiesitkö, että aivoja voi parhaiten vahvistaa liikuttamalla muuta kehoa? Liikunnalla voi parantaa muistia ja keskittymistä, vähentää stressaamista, lieventää masennusta, lisätä luovuutta ja hidastaa aivojen ikääntymistä – tai jopa ”nuorentaa” niitä.  Psykiatri Anders Hansen selittää kirjassaan hyvin ymmärrettävällä tavalla tutkitun tiedon perusteella, miksi näin on, ja myös vertailee lääkitysten ja liikunnan vaikutuksia esimerkiksi masennuksen hoidossa.

Kirjassa kerrotaan, millaiset liikuntamäärät ja -tavat ovat aivojen kannalta hyödyllisimpiä. Vaikka säännöllisellä ja pitkäaikaisella liikunnalla saadaan parhaat tulokset, on myös rohkaisevaa tietää, että joissain asioissa kuten keskittymisessä, muistamisessa ja luetun ymmärtämisessä liikunta vaikuttaa jo aivan heti. Hyödyllisintä olisikin kuulemma päntätä vaikka juoksumatolla!

Tämän kirjan jaksaa lukea ihan istuallaankin, vaikka tuntuisi, ettei omissa aivoissa riitä voimaa asiatekstin lukemiseen. Kirjan voi lukea alusta loppuun tai poimia vain itseään kiinnostavia lukuja ja esimerkkikertomuksia. Lastenneurologian hoitajalle erityisen mielenkiintoisia ovat lasten kehittyviä aivoja ja muun muassa toiminnanohjausta käsittelevä luku sekä ADHD:tä käsittelevä luku. ADHD:tä tarkastellaan siinä aivojen palkitsemisjärjestelmän kautta sekä myös ihmisen historian ja nykykulttuurin kautta; se, mistä oli aikoinaan savannilla metsästyskulttuurissa hyötyä, on nykyisessä tietotyön yhteiskunnassamme luokiteltu poislääkittäväksi ominaisuudeksi. Kuten Hansen toteaa: paluu savannille ei onnistu, mutta voimme muuttaa elämäämme ja lasten elämää enemmän siihen suuntaan lisäämällä liikkumista jokaiseen päivään. /JO

Kokkonen, Marja. Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. Opi tunteiden säätelyn taito. PS-kustannus 2017. (3., uudistettu painos)

 

Tunteiden ymmärtäminen ja säätely ovat tärkeitä taitoja hoitotyössä, sillä niitä tarvitaan hyvän hoitosuhteen luomisessa. Lasten hoitotyössä niitä olisi tärkeä myös ohjata vanhemmille, jotta he osaisivat auttaa lapsiaan sairauden tai muiden haasteiden herättämien tunteiden kanssa.   Hoitotyön voi myös kokea kuormittavana tunnetyönä, jossa omia tunteita ei voi näyttää sellaisina kuin ne ovat. Kirjassa kuitenkin todetaan, että koska tunteiden tukahduttaminen, välttely ja kieltäminen sekä teeskentely ovat säätelykeinoina pitemmän päälle käyttäjälleen haitallisia, kannattaisi harkita muita säätelykeinoja, kuten tunteiden ilmaisemista rakentavilla tavoilla.

Tämän kirjan tärkeä viesti on, että tunteiden säätelyä voi oppia ja opettaa (vaikka aivojemme yksilöllinen neurobiologia asettaakin sille jonkinlaiset rajat). Kirja ei kuitenkaan opeta ketään säätelemään tunteitaan, vaikka alaotsikon perusteella sitä voisi odottaa. Sen sijaan se kertoo laajasti siitä, miten hyödyllistä tunteiden säätely on ja miten monia erilaisia keinoja siihen on. Lukijan tehtäväksi jää päättää, mihin keinoihin haluaisi enemmän perehtyä jotain muuta kautta.

Kirjassa käytetään paljon tuoretta tutkimustietoa lähteenä ja asiallisesta tekstistä kuuluu kirjoittajan laaja perehtyneisyys aiheeseen. Kirja sopii tunteista ja niiden säätelystä asiatietoa etsivälle. / JO

Julkaistu 15.7.2019

Launis, Veikko. Ihmisarvo. Vastapaino 2018.

 

Ihmisarvo ei ole kovin yksiselitteinen käsite, jos sitä oikein filosofisesti pohditaan. Se voidaan käsittää esimerkiksi objektiiviseksi ja meidän arvostuksistamme riippumattomaksi tai sitten aivan päinvastoin ihmisen tuottamaksi keksinnöksi, joka saattaa muuttua joskus aivan toisenlaiseksi tai jopa hävitä. Lääketieteellisen etiikan professorina työskentelevän Veikko Launiksen kirja ei päästä lukijaansa vähällä, joten sen lukemiseen kannattaa ryhtyä siinä tapauksessa, että perusteellinen filosofinen pohdiskelu kiinnostaa. Kirjassa avataan filosofisia käsitteitä ja etiikan teorioita ymmärrettävällä tavalla, mutta lukemista helpottaa, jos niihin on edes jossain määrin perehtynyt etukäteen. / JO

Niskala, Meiju. 2020. Kun syvään hengittäminen ei riitä. WSOY.

 

Joskus, kun on oikein pimeää, ihan pienikin valosäde voi olla ratkaisevan tärkeä. Masentuneelle, ahdistuneelle tai muuten eksyksissä olevalle valonsäteenä voivat toimia Meiju Niskalan kirjan pienoisjulisteiden ajatukset, värit ja muodot. Jos ei muuta jaksa, voi tarrautua ajatukseen, että ”tämäkin menee ohi”, tai jos omat ajatukset houkuttelevat pimeille poluille, voi muistuttaa itselleen:”Kaikkia ajatuksia ei tarvitse seurata”. Pienoisjulisteet voi irrottaa kirjasta katkoviivoja pitkin ja ripustaa sinne, missä niitä tarvitaan. Kirja kumpuaa taiteilijan omista rankoista kokemuksista ja hän toivoo kirjan pienoisjulisteiden vakauttavan oloa, tuovan turvallisuuden tuntua ja auttavan suuntaamaan energiaa niihin asioihin, joissa on hyvä ja turvallista olla vielä muuttuneiden olosuhteiden jälkeenkin. / JO 10.12.2020

Moisio, Miia. Toivon kirja masennuksesta. Otava 2018.

 

Jos kaipaat tiukkaa tietokirjaa masennuksesta, tämä ei ole sinua varten, mutta jos kaipaat elettyä viisautta, lämmintä rohkaisua kipujen kohtaamiseen ja uskoa masennuksesta parantumisen mahdollisuuteen, niin tämä kirja voi olla juuri se, mitä tarvitset. Hienoa kirjassa on se, että siinä otetaan masennuksen koko tuskallisuus ja lamaannuttavuus vakavasti, mutta silti uskotaan, että toivoa on. Kirjoittajan oma kolmen vuosikymmenen masennuksesta parantuminen on aikamoinen kaikupohja kaikelle kirjoitetulle.

Kirjan mukaan masennukseen pitää tarttua niin napakasti, että ihminen pääsee takaisin ihan oikeaan, elämäniloiseen elämään. Miksi tämä ajatus tuntuu niin mullistavalta? Varmaan siksi, että olen kuullut niin paljon kertomuksia siitä, miten terveydenhuollosta on vain annettu lääkeresepti ja lähetetty yksin pärjäämään. Masennuslääkkeet ovat usein välttämättömiä masennuksen kanssa selviämiseen ja aivokemian saattamiseen kohdalleen, mutta elämäniloa ne tuskin antavat, jos ei mikään omassa elämässä muutu.

Kirjan mukaan masentuneen pitää olla valmis muuttumaan, mutta hän tarvitsee siihen apua. Sitä saadakseen pitäisi löytää oikea auttaja ja hoitomuoto, joka tehoaa juuri häneen. Tätä varten kirja neuvoo:”Kuuntele ja tunnustele hoitajan suhtautumista sinuun ja siihen, mitä hän sinussa herättää: luottamusta vai epäluottamusta, toivoa vai epätoivoa, hyväksyntää vai välinpitämättömyyttä.”

Masennus kertoo, että jotain elämässä on epätasapainossa ja on ollut ehkä jo hyvin pitkään. Kirjan valoa tuova näkökulma tähän on se, että masennus voi olla sinulla juuri siksi, että oppisit tuntemaan itsesi ja rakastamaan itseäsi. Tästä näkökulmasta katsottuna muutoksen vaatimuskaan ei oikeastaan tunnu vaatimukselta, vaan lahjalta: voin ja saan muuttua, saan rakastaa itseäni paremmin.

Kirja on ulkoasua myöten harmoninen kokonaisuus; sekä sisäisesti että ulkoisesti esteettinen elämys, joka omalla olemuksellaan kannustaa siihen, mihin tekstissä kehotetaan: lisäämään elämään kaikkea, mikä vie hyvien aistimusten ja ilon äärelle. Kirja on mielestäni omiaan myös lisäämään luottamusta, toivoa ja hyväksyntää, joten se voi hyvinkin olla yksi masennuksesta eteenpäin auttavista asioista.  / JO

Julkaistu 15.7.2019

 

Pessi Anne Birgitta, Martela Frank & Paakkanen Miia (toim.). Myötätunnon mullistava voima. PS-Kustannus 2017.

 

Kirjan tavoitteena on edistää myötätuntoisuutta erityisesti työorganisaatioissa esittelemällä näkökulmia aiheeseen tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Kirjassa tuodaan esiin myötätunnon yhteyksiä niin terveyteen, luovuuteen, merkityksellisyyteen kuin psykologiseen turvaan. Siinä myös esitellään miten luonteenvahvuuksia, palvelevaa johtamista tai vapaaehtoistoimintaa voidaan käyttää myötätunnon edistämisessä. Teos on tehty käsikirjaksi, josta saa ideoita ja ohjeita myötätunnon lisäämiseen omalla työpaikalla työntekijänä ja johtajana.

Myötätunnolla työpaikoissa tarkoitetaan sitä, että ihmiset nähdään inhimillisinä ja tuntevina olentoina resurssien tai työvoiman sijaan. Tunteet tuovat merkitystä elämään ja työhön. Hyväntekeminen, myötätunto ja myötäilo ovat inhimillisiä tarpeita ja toimintaa, jotka edistävät työssä viihtymistä, innovatiivisuutta ja motivaatiota.

Myötätunto korostuu hoivatyössä, jossa kärsimys ja sen lievittäminen ovat työn ydintä. Myötätunto on toisen parhaaseen pyrkimistä, joka tuo tekijälleen merkityksellisyyden kokemuksen. Myötätuntouupumus on kuitenkin erityinen riski alalla, jossa myötätunnon osoitus kuuluu työhön. Myötätuntotaitojen oppiminen ja niistä puhuminen auttaa jaksamaan paremmin. Ihmisyyden eri puolien, myös tummien sävyjen, näkyminen ja jakaminen vahvistaa myötätuntoa ammattilaisten kesken ja asiakkaita kohtaan. Inhimillinen kohtaaminen on tärkeää asiakkaille, mutta myös työyhteisön sisällä.

Myös työyhteisön johto voi olla myötätuntoinen. Tällöin puhutaan palvelevasta johtajasta, joka vastuuttaa, voimannuuttaa, näyttää suunnan ja on rohkea. Hän on nöyrä ja aito, jakaa kunnian niille, joille se kuuluu, hyväksyy ihmiset ja antaa anteeksi. Myötätuntoa voi kehittää työpaikkakulttuuriksi mahdollistamalla yllä mainitut asiat kaikkien toimintatavaksi.

Olennaisin asia kirjassa minulle oli tasapaino itsemyötätunnon ja myötätunnon välillä. Itseä kohtaa täytyy olla yhtä lailla lempeä ja myötätuntoinen kuin muita kohtaan. Hyvinvoiva ihminen jaksaa auttaa myös muita. Myötätuntoniukkuus muita tai itseään kohtaan on hälytysmerkki. Miksi en jaksa tuntea riittävästi myötätuntoa? Ovatko voimavarani loppu? Onko aika vetää rajoja ja panostaa myös itseen? Hyväksyvyys ja armollisuus itseä ja muita kohtaan ovat onneksi opittavia taitoja, joita voi kukin kehittää esimerkiksi itsemyötätuntoa ja hyväksyvää läsnäoloa harjoittamalla. Niiden oppimisesta hyötyy koko työyhteisö. /TM

 

Palomäki, Karita. Elämää voi aina parantaa. Otava 2018.

 

Fysioterapeutti ja kouluttaja Karita Palomäen kirja haastaa laajentamaan perinteisiä sairaus- ja terveyskäsityksiä. Hänen mukaansa sairaus on kehon ja mielen tila, mutta myös ihmisen suhde omaan tilaansa, mikä sopii hyvin myös hoitotieteelliseen ajatteluun. Tähän suhteeseen keskittymällä elämää voi aina parantaa, vaikkei sairautta voisikaan. Kirjassa ei väitetä, että sairauksista voisi parantua ajatusten voimalla, eikä sitä kannata yrittää siitä näkökulmasta tulkita. Palomäen mukaan kuitenkin se, mitä ihminen tuntee ja ajattelee itsestään ja elämäntilanteestaan, vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa. Vapautumalla kuormittavista ajatuksista ja liiallisesta stressistä voi myös keho vapautua toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla paranemisen hyväksi. Stressin haitallisista vaikutuksista terveydelle onkin olemassa paljon tutkittua tietoa, joten sen vähentäminen on sekä hoitotyön että potilaan itsensä kannalta erittäin merkittävää.

Kirjassa tarjotaan harjoituksia, joista voi olla hyötyä omalle hyvinvoinnille, vaikkei olisi varsinaisesti sairaskaan. Niissä kuitenkin myös huomioidaan, että kirjan lukija saattaa olla hyvin sairas (eikä pysty esimerkiksi menemään luontoon), ja tarjotaan erilaisia tapoja toteuttaa harjoitukset. Itse en allekirjoita aivan kaikkia kirjan ajatuskulkuja, mutta siitä huolimatta pidän kirjaa lukemisen arvoisena niin hoitajille kuin potilaillekin. On lohdullinen ajatus, että vaikka olisimme sairaita, meissä on aina myös terveyttä. Tämä olisi hoitotyöntekijöidenkin hyvä muistaa, ja auttaa potilaita ylläpitämään ja lisäämään toivoa.  / JO 4.11.2020

Suutari, Heli. Kaikki kääntyy hyväksi. 365 ajatusta itsensä auttamisesta. Atena 2019.

 

Toisia ammatikseen auttavan ihmisen olisi hyvä osata auttaa myös itseään. Tästä kirjasta saa oman henkisen hyvinvoinnin työstämiseen ajattelemisen aihetta 365 pienestä tekstistä, jotka käsittelevät isoja asioita: itsemyötätuntoa, haitallisista riippuvuuksista irti pääsemistä, liiallisesta huolehtimisen lopettamista, osallisuutta omaan elämään. Kirjaa voi lukea alusta aloittaen tai sattumanvaraisessa järjestyksessä pieninä päivittäisinä annoksina tai vain silloin, kun kaipaa ajatuksilleen uutta virikettä.

Kirjoittaja ammentaa ajatuksiaan oman elämänsä toipumis- ja oppimisprosesseista ja terapeutin työstään. Kirja sopii todennäköisesti parhaiten heille, jotka kaipaavat muutosta omaan elämäänsä, mutta eivät ole kovin tottuneita lukemaan laajoja syvälle ihmismieleen sukeltavia teoksia.  Sellaisten suurkuluttajalle tämä kirja voi tuntua liiankin kevyeltä, mutta vähemmän lukevalle juuri sopivalta. / JO

Julkaistu 15.7.2019

Turpeinen, Anni. Aina ei tarvitse jaksaa. Kirja väsyneelle. Otava 2022.

 

Anni Turpeisen kirja kertoo kirjoittajan omaa tarinaa stressistä ja väsymisestä, mutta mukaan on kokonaisuutta rikkomatta poimittu niin muiden väsymyksestä uuteen suuntaan tavoittelevienkin tarinoita kuin asiantuntijoiden tietoa aihepiiristä. Kokonaisuuteen on saatu sulavasti upotettua yksinkertaistettu kuvaus stressin vaikutuksista ihmisen fysiologiaan (ja jopa anatomiaan, sillä aivojenhan on todella todettu aivot kutistuvan pitkittyneessä stressissä ja masennuksissa).  Kirja tiivistää pitkäaikaisen stressin vahingoittavuuden todella nasevasti.

Siitä pidin myös, että kirjassa ei esitelty tarinoita ihmeparantumisista ja konsteista, joiden avulla kaiken voisi muuttaa helposti ja lopullisesti. Kirjoittaja itsekään ei esiinny väsymyksen selättäneenä sankarina, vaan pikemminkin tutkimusmatkailijana, joka on lähtenyt etsimään uusia polkuja kohti tasapainoa ­– ja jotain jo löytänytkin, mutta on kuitenkin vielä melko alkuvaiheessa matkaansa. Ehkä siksi kirjaa lukee kuin jatkokertomusta, jonka tulevia osia jää odottamaan. Varsinkin, kun teksti soljuu niin miellyttävällä tavalla, että kirjaa lukee kuin romaania, ja kirjan ulkoasukin on sopusoinnussa sisällön kanssa. Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille suoritushenkisille ihmisille, jotka eivät vielä ole väsyttäneet itseään uuvuksiin asti, koska kirja saattaisi havahduttaa ennalta ehkäisemään uupumuksen.  / JO 3/2023

Vuosku, Metti & Siili, Anette. Aikuisten leikkikirja. Tuuma 2020.

Aikuisten leikkikirja on mainio opus, joka kannattaa hankkia käsikirjaksi kaikkia sellaisia kokoontumisia varten, joissa halutaan tarjota leikkimielisyydelle mahdollisuus. Kirjasta löytyy sopivia leikkejä niin tutustumiseen vieraampien kanssa kuin tuttujen kanssa hauskanpitoon ja läheisyyden lisäämiseen. Leikit ovat helposti toteutettavia ja niihin on selkeät ohjeet. Itse pidin myös jokaisen leikin esittelyä edeltävistä tarinoista, joissa kirjoittaja kertoi, missä ja miten oli leikkiä elämänsä varrella leikkinyt tai miten leikki oli hänen tuttavaporukassaan kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Monet leikit saattavat olla lukijalle tuttuja, mutta useista on kehitetty uudenlainen versio. Ja vaikka kaikki leikit osaisikin, käsikirja on hyvä olla olemassa, kun eihän niitä silloin muista, kuin tarvitsisi! Kirjassa ilahduttaa myös leikkimielinen kuvitus.

Kirjan leikit sopivat hyvin esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin tai koulutuspäivän iltaohjelmaan. Suurin osa leikeistä sopii parhaiten pienehkölle porukalle ja monia voi leikkiä myös kahdestaan. Suuren joukon voinee tarvittaessa jakaa leikkimään myös pareittain tai pienissä ryhmissä. Vaikka kirja on osoitettu aikuisille, ei sen leikeissä mitään alaikäisille sopimatonta ole, joten kirjaa voi hyvin hyödyntää myös perheen kesken vaikka automatkalla tai silloin, kun pitää odottaa jotain. Ihan perheen pienimmille useimmat leikit saattavat kuitenkin olla liian haastavia tai liian vähän toiminnallisia.

Näin poikkeusolojen aikaan olisin toivonut kirjaan erikseen lukua leikeille, jotka sopivat leikittäväksi etäyhteyksillä. Onneksi kirjasta löytyy monta etäleikkimiseenkin sopivaa ohjetta, jotka vain pitää itse huomata muiden seasta ja usein hieman soveltaa. Suosittelen kirjaa kaikille aikuisille, koska ihan erityisesti näin poikkeusoloissa leikkiminen tekee hyvää! / JO 25.10.2020